Saastuneet sanat

puhuin taas sivu suuni
saastuneet sanat

     valahtivat varoittamatta suupielestä

en ehtinyt estellä en ajatella
pahoittelen pahaa mieltäsi

Vaaksan verran vahvempi

nujerra minut vielä kun voit
huomenna olen vaaksan verran vahvempi
et pysty päihittämään kunhan olen koko nainen

tänään nielen nujerruksen nikottelematta
nyökkään hyväksyvästi kohteliaalle kohtalolle

    ja antaudun tunteelle

Break my body, hold my bones

Miinoitin polkusi

rauha oli minulle tuntematon rakennelma
miinoitin polkusi jotta et pääsisi ehjänä perille
jokaisen lausekyhäelmän alla kyhjötti piilossa

     ansa

ennenaikaisella taistelulla varmistin heikon asemani
nujersin vastaantaistelemattoman vastarinnan
piilotin sanojeni takaa kuultavan vaimean vapinan
ja esitin rohkeinta sotilasta

Uusi onni

kellon ajaton tikitys lakkasi
äänet haihtuivat tuhkana tuuleen
värisokeus valtasi ja varjot syvenivät

Hän

käveli ohitseni
uusi käsi kädessään
tuore tunne kiteinä kasvoillaan

Hän

katsoi hetken varasti toisen
tunnistus vaihtuu sadasosassa unohdukseksi


     ollaan kuin ei oltaisikaan

The carnival is over

Hunajakasvoinen poika

Hei, sinä hunajakasvoinen poika,
oletko kotoisin ihmeiden maasta pilvikumpujen takaa?
Oletko taistellut kostonhimoisia pirullisia perkeleitä vastaan?

Unohda jo linnat lohikäärmeet ja laiskat lasittuneet prinsessat
Pyyhi pölyttynyt ihosi ja käännä katseesi kohti auringonlaskua

Hei, sinä hunajakasvoinen poika,
tuuditatko minut uneen tarinoidesi synkällä sympatialla?
Annatko minun lupaa kysymättä levähtää haikeilla hartioilla?
Saanko koskettaa tihkuvia kasvojasi, solmia sormeni sormiesi lomaan?

Hei, sinä hunajakasvoinen poika,
teetkö minusta tuhkimoa todellisemman?


Äh, idea on päässä, mutta se ei meinaa tulla ulos sanoina. Tuli tarve heittää tämä jo ilmoilla, vaikka saatan joutua muokkailemaan joskus myöhemmin.

Unohdan itseni rannalle

Tervehdi enkeleitä

tervehdi vastaantulevia arjen enkeleitä
hymyile vienosti yhdellä suupielellä
ja laske pääsi huomaamattoman huolimattomaan nyökkäykseen

hellitä otettasi
 ja anna hiljaiselle hetkelle valta

hyväksy vallattomuus

Jäljennä värit

jäljennä värit iholleni ja huijaa suurinta taiteilijaa

unohda sivellin ja käytä kuumaa kämmentä

Tunnustele ilman väreilevää pintaa

They say you've been dancing with the devil

Katso itseäsi silmiin

istu hetkeksi alas ja tuijota seinää
katso itseäsi silmiin ja sammuta valo
unohda se maallinen tuska ja hengellinen hekuma

sentimentaalisuudessaan sulokas hetki
muuttuu minuuteissa elitistin eksistentialistiseksi kriisiksi
joka ajaa ahdingosta suoraan suohon

käännä toinenkin poski ja vajoa tunteeseen
möyhi sitä, tiristä viimeinenkin pisara
     ja päästä irti

herää helpompaan huomiseen

Kiire kääntää niskat nurin

kiire kiristää ja kääntää niskat nurin
pulssi ottaa mallia sadan metrin sprintistä
huohottava hyperventilaatio valloittaa kiljuvat keuhkot
     miksei pysähtynyt pimeys jo koita?

auta minua sammuttamaan tuo vihlova valo
     joka häikäisee suljettujen silmieni takana

Pakkaa jo kyyneleesi, niin lähdetään

Tule ja kosketa

tule lähemmäksi
kosketa kunnes minä 
katoan

Pakkomielle vai halpa terapiamuoto?

Joskus näitä syntyy kuin sieniä sateella. Itse nimittäisin tätä jo pakkomielteeksi.

Ah! Ah! Ahhhhh!

Tänäänhän on maanantai.

Maksalaatikkoa ja valkkaria

ylistetään arkea yhdessä
pyhitetään pyhätön sunnuntai arkiselle ahneettomuudelle
tyydytään vähään eikä murehdita oppineiden ohjeista
     makuyhdistelmien oikeellisuudesta
kertokoon nystyrät tarvittavan totuuden

ylistetään arkea yhteisen aterian yllä
kilistetään korvallista kuppia
nautitaan maksalaatikkoa ja valkkaria
kohdellaan antimia kuin viimeisenä päivänä konsanaan
leikitään ettei eilistä ollut eikä huomista tule

.

annan sinulle kahden kehon verran voimaa
     jotta jaksat eilisen ja huomisen

Lords

Olen paljas edessänne

Vuosien piilottelun jälkeen ensi askeleeni kohti runokaapista poistumista oli antaa pari tekstiä toisen ihmisen luettavaksi. Kannustavien sanojen siivittämänä otin seuraavan varovaisen askelluksen tuntemattomaan; loin tämän blogin ja annoin tekstit paikalle eksyneiden tuntemattomien silmien eteen. Kolmas rohkeustesti oli Helsingin Hekuma- taidefestivaali ja neljäs, joka tuntui tähänastisista suurimmalta, oli kahden viikon näyttely Joensuun pääkirjaston aulassa. Näyttelyn aiheuttamasta alkuahdingosta selvisin hitaasti, mutta toiveikkaan varmasti. Vaikka minusta aluksi tuntui, että olin haukannut liian suuren palan jäystettäväkseni, onnistuin nauttimaan näyttelyn aiheuttamasta paljaudesta; oli kuin ihmiset lukisivat tekstini suoraan iholtani.

Pitämäni näyttely sisälsi siis tulostettujen runojen lisäksi erinäisiä kuvallisia töitä viimeisen vuoden varrelta. Joukosta löytyy aikakausilehtirunoutta, maalauksia, kuvakollaaseja ja muutamia piirroksia. Tässä hieman kuvamateriaalia.

Lopuksi haluan jakaa kanssanne minua erityisesti koskettaneen kommentin näyttelyn vieraskirjasta: "Maukkaita sanoja. Eläviä, hengästyttäviä.. Kiitos. Täytyi pysähtyä lukemaan kaikki." Tuo kommentti teki tästä näyttelykokemuksesta kaikkien niiden nihkeän pelokkaiden ja unettomien öiden arvoisen. Upeaa ajatella, että teokseni ovat saaneet edes yhden ihmisen seisahtumaan hetkeksi.

Annan sanojani teille luettavaksi, koska en halua olla yksin niiden kanssa. Kaipaan teitä, jotka jaksatte lukea rivejä rivien jälkeen. Olen paljas edessänne.

Tuuli tuivertaa tukkani tainnoksiin

tuhlasin yöttömät yöni
     ja kulutin kallisarvoiset aamuni
säästötilini pyöreän pullea ilkkuva nolla
     kirkuu nälkäistä sisällöttömyytä
tallelokero nauraa hysteriaa ovi apposen auki
     kultaharkot kadottaneina

jäljellä on enää uninen tuuli
     joka tuivertaa tukkani tainnoksiin
tahtoisin levittää säädyttömät siipeni
     ja antaa sen viedä minut mukanaan
pudottaa perkeleellisen painolastini
     ja jättää jäätävän kaupungin taakseni
tuolla toivottoman toiveen hetkellä
     tuuli päättää irtisanoa sopimuksensa
     ja jättää minut iänkaikkiseen
     tarkoituksettomaan tyyneyteen

rattaan kapulat kolisee
     ei anna rauhaa ei rakkautta
lihasmuisti kirjaa poissaolot
     ja pistää korvaamaan kadotetut tunnit

I think I might've inhaled you

Aamujeni turvatyyny

kaiken kuullut kahvikuppi pirstaleina
vuodatan kolme kyyneltä rikkinäisen ystävän muistolle
jalat ristissä keittiön kultaisella matolla
muistelen yhteisiä aamuja, muutamia iltoja
eilisten aamujeni turvatyyny säpäleinä
hetken huolimattomuutta
hivelen palojen teräviä reunoja
painan peukalon ihon tarkoituksella rikki
vannon verisen valan vaikka vannomatta paras

Sorrow found me when I was young

Kun yhdestä on useammaksi

Vaikka olenkin tarkoituksellisesti pitänyt erillään tämän runoja/sielunelämää sisältävän blogin ja muotoilijaystäväni kanssa pitämäni kättentuotoksia esittelevän blogin, aion nyt tehdä pienen poikkeuksen ja kerron lyhyesti BETWEENtwoLUNGSista.

Kahden keuhkon keskellä toimii kaksi muotoilijaksi valmistunutta naista, jotka kaiken arkisen aherruksen keskellä ovat yritteliäitä ja suhtautuvat luomiseen intohimolla. Yhteisessä blogissa esittelemme pääasiassa pukeutumiseen, sisustamiseen ja yleisesti elämiseen liittyviä tuotteita, joita vilkkaat mielemme ja kätemme toteuttavat. Ajoittaisesta hiljaiselosta huolimatta tekemisen palo ja luomisen himo ei sammu.

On yhdentekevää, missä muodossa luovuus tulee esille. Tapahtukoon se sitten tekstin, piirroksen, valmiin tuotteen tai ilmaan leijumaan jäävän idean kautta. Tärkeintä on päästää luovuus valloilleen. Minun kohdallani yhdestä on useammaksi ja toteutan itseäni montaa eri reittiä hyödyntäen. Ne täydentävät toisiaan ja tarvitsen niitä kaikkia tunteakseni itseni kokonaiseksi silloinkin, kun koen olevani puolikastakin pienempi.

Suhtaudun kumpaankin blogiin ja niihin liittyviin asioihin yhtä suurella ilolla ja intohimolla, koska luomisentuska ja -tarve tekevät elämästä maistamisen arvoisen oli mausteena sitten sokeri, kaneli, suola tai etikka.

Pieniä ja pirullisia kiusauksia

lähetän kiusauksia
     pienen pieniä ja pirullisia
     pisteliäitäkin

lähetän kiusauksia jotka saavat
     hermosolusi huokailemaan
     kaulakaaresi kihelmöimään
     ja tuoksusi tummumaan

lähetän kiusauksia joita et varmasti vastusta

Please don’t go I’ll eat you whole

Ääripäästä toiseen

minussa ei ole tarpeeksi ja
     minussa on liikaa
mieli tummuu ja
     valaistuu sekunneissa
murto-osassa maisema
     vaihtuu tyynestä tyrskyksi

hyvä olla paha olla

pelkkiä ääripäitä;
ongelma ja ratkaisu
kirskuvan kylmä ja tihkuvan tulinen
tuskastuttavan tunneköyhä ja intohimon irroittama

paha olla hyvä olla

missä on se välimaasto
joka houkuttelee
     sulavasti samoilemaan
     hetkeä hengittämään
     unohtamaan pakkomielteiset paniikit
          ja arpiset ahdingot


kuljen ääripäästä toiseen

Feelings feelings where have you gone

Huojutaan ja huokaillaan

kuljetaan sormet solmussa kumisevien kummitusten läpi
hurjien harjujen yli ja laskeudutaan loivalle lakeudelle

palataan hetkeksi suloisen suolaiseen tunnelmaan
piilotetaan vastateroitetut verbaaliset veitset hetkeksi
otetaan ne esiin vasta tarpeen niin vaatiessa

keskitytään matkaan ja pysähdykseen
huojutaan rytmissä paikoillaan
katse kohdistettu ei minnekään
huokaillaan huominen kauemmas
puhkutaan paha pois

Yksin juotu kahvi

Yksin juotu kahvi
on kitkerää
karvasta ja katkeraa
hieman liian notkeaa

Yksin juotu kahvi
on yksitoikkoista
pakonomaista liikehdintään
pöytätasolta huulille ja takaisin

Yksin juotu kahvi
maistuu hiljaisille muistoille
ajattelulle ja pitkille pohdinnoille
ahtaanpaikankammoisen ahdingolle

I go running with a heart on fire

Vastustamaton vastuuttomuus

epävarmuus ajaa äärimmäisyyksiin
mitä suurempi pelko sitä kohtalokkaammat teot
vastustamattomassa vastuuttomuudessaa kiehtoo
     turmio
     tärviö
     taivaallinen tuho
turhamaisuus voittaa taistelut
nautinto vie kielen ja järjen mennessään
vastuu pölyttyy pimeimmän peiton alla
käsi suojelevasti sydämen ympärillä
  odottaen hetken hurmion
  turmion päättyvän ja aamun kallisarvoisen koittavan 

Tunteet kadoksissa

tunteet kadoksissa
ajan kaivamassa suossa

kaiva
     kaiva syvemmälle
kurota
     kurota pidemmälle

aika, anna meille
samean suolainen hetki
jolloin totuudet lausutaan suoraan
     toisen suuhun
ilman välikäsiä
tunteet tulkaa pintaan

Maalaan etäisyyttä

maalaan etäisyyttä väliimme
sivelen ronskein vedoin suurimmalla siveltimellä
nopeasti ennen kuin ehdit huomata aikeeni
usko sanaani luota tekooni
pysyttele turvallisen matkan päässä
kurkotuksen ulottumattomissa
jotta kiusaus kokisi karvaan tappion
       etäisyys langettaisi lopullisen tuomion

Rakohampainen hymy

Rakohampainen hymy tervehti minua kadulla
     Raivostuttavan rakastettavaa, eikö totta