Läpikuultava ääni

Pitkästä aikaa sanat hyppäsivät vaivattomasti paperille.

Varjosi on kadonnut

Leikin varjosi kanssa hippaa
Pistät sen kiusallasi hidastelemaan
     jotta pääsen aivan kintereille
Mutta siinä samassa hyväuskoisuuden hetkessä
kun ojennan kirkuvan käsivarteni

     hipaistakseni tummaa pinnattomuutta

teet väistöliikkeen ja
kiihdytät taas

Varjo katoaa

Pyörähdän ympäri ja etsin oikean suunnan
Suljen      kiihtyneet, kiintyneet      silmäni ja
säntään varjosi perään kaipuusta kiljahdellen

Pulssi pysäyttää minut ja
     tajuan juosseeni kilpaa itseni kanssa

Varjosi on kadonnut

.

kun aika pysäyttää sinut,
usko sitä

seisahdu ja
harkitse hetki

Uusi onni

kellon ajaton tikitys lakkasi
äänet haihtuivat tuhkana tuuleen
värisokeus valtasi ja varjot syvenivät

Hän

käveli ohitseni
uusi käsi kädessään
tuore tunne kiteinä kasvoillaan

Hän

katsoi hetken varasti toisen
tunnistus vaihtuu sadasosassa unohdukseksi


     ollaan kuin ei oltaisikaan

Katso itseäsi silmiin

istu hetkeksi alas ja tuijota seinää
katso itseäsi silmiin ja sammuta valo
unohda se maallinen tuska ja hengellinen hekuma

sentimentaalisuudessaan sulokas hetki
muuttuu minuuteissa elitistin eksistentialistiseksi kriisiksi
joka ajaa ahdingosta suoraan suohon

käännä toinenkin poski ja vajoa tunteeseen
möyhi sitä, tiristä viimeinenkin pisara
     ja päästä irti

herää helpompaan huomiseen

19.7.2012