Jätän jälkeeni viivoja

Jotta sielu saisi levätä hetken

Levoton sieluni kaipasi rauhoittumista. Hetkellinen hengähdystauko löytyi Kolin uskomattomista maisemista.

Toisten tarinat

naureskelen ääneen
tarinoille, jotka eivät ole omiani

minulla ei ole kerrottavaa.
talousasioista
     sielun köyhyydestä
     huonoista investoinneista
     pahaenteisistä sydänsuhdanne-ennusteista,
ei kukaan halua kuulla

Sielujen levottomuudelle

The Men Who Don't Fit In
Robert W. Service


There's a race of men that don't fit in,
 A race that can't stay still;
So they break the hearts of kith and kin,
 And they roam the world at will.
They range the field and they rove the flood,
 And they climb the mountain's crest;
Theirs is the curse of the gypsy blood,
 And they don't know how to rest.
If they just went straight they might go far;
 They are strong and brave and true;
But they're always tired of the things that are,
 And they want the strange and new.
They say: "Could I find my proper groove,
 What a deep mark I would make!"
So they chop and change, and each fresh move
 Is only a fresh mistake.

And each forgets, as he strips and runs
 With a brilliant, fitful pace,
It's the steady, quiet, plodding ones
 Who win in the lifelong race.
And each forgets that his youth has fled,
 Forgets that his prime is past,
Till he stands one day, with a hope that's dead,
 In the glare of the truth at last.

He has failed, he has failed; he has missed his chance;
 He has just done things by half.
Life's been a jolly good joke on him,
 And now is the time to laugh.
Ha, ha!  He is one of the Legion Lost;
 He was never meant to win;
He's a rolling stone, and it's bred in the bone;
 He's a man who won't fit in.




Keskustelimme joskus ystäväni kanssa levottomista sieluista (joihin myönnän omanikin lukeutuvan) ja hän linkitti minulle tämän ah, niin kovin osuvan tekstin. En pysy aloillani edes sitä lukiessani.

18.7.2012

kaupunkini hiljeni hetkeksi,
     suloiseksi ja suolaiseksi
aamulla koitti makeus
     ja koitos

tarvitsemme uutta elämää,
     hunajaa makeanhimoiselle sielulle
     joka tanssii itsensä kiukkuisen himokkaaksi

etsitään yhdessä päämäärä,
     matemaattisesti oikea määrä
     joka pitää meidät touhukkaina taas seuraavaan hiljentymiseen, hidastumiseen saakka

Harha

Sielussa kaikki on suurta

Sielussa kaikki suurenee,
saa sairaat
   mittakaavat.
Sielu on pölyinen ja naarmuuntunut
   suurennuslasi; katso hiirulaista ja näet elefantin,
rajoiltaan epätarkan.

Sielussa kaikki on suurta.

Kieli lyhtypylväässä

jäiset sanasi tarrautuivat ihooni
kuin kuuma kieli lyhtypylvääseen

huusin apua ääntä päästämättä
kiljuin sisuksiini ja itkin sieluni takanurkkaan

Naarmutit minut

silität sieluni pintanaarmuja jotta ne paranisivat nopeammin
välillä puhallat lämmintä ilmaa kosteiden huuliesi välistä ja katsot hyväilevin silmin
pyydät taas anteeksi ja kovemmin ottein koetat hoitaa aiheuttamiasi jälkiä
muistutan sinua että nahkani on paksu, kestän tuiskeet ja tuiverrukset, olen jo vahva
arvet kuuluvat ihooni, ilman niitä olen alaston ja köyhä

näen värisevän pisaran silmäripsesi tyvessä
sinun on vaikea katsoa kättesi jälkiä, tekojesi tuotosta
rikollinen sielusi naarmutti ennen niin kiiltävä pinnan iäksi  

aiheuttamasi haavat kuitenkin kalpenevat omiesi rinnalla
rankaiset sieluasi, kuritat armotta ja 
yrität pitää sen tästedes kurissa

Olen pikkurikollinen

Ammattina huijaus,
hienovarainen itsepetos,
jälkiä jättämättömät valkoiset valheet.
Tienaan elantoni, voimani, kaikkeni
viekoittelulla.
Kiinnijäämistä en pelkää.
Syyllistävät iirikset,
syyttävät silmäripset tuomitkoot rauhassa.

Olen pikkurikollinen,
taskuvarkautta harrastava
sinivalkoinen sielu

Kun lamppu sammuu

Kun lamppu sammuu ja alkaa oikea yö,
    jatkaa sielu tanssimistaan.
Se hyörii. Se pyörii.
Se rumbaa ja valssaa.

Sieluhan ei lepoa kaipaa, sillä sielu elää
    elämästä.
Sielu saa voimaa päivästä,
    yöstä.
Se jaksaa. Se kestää.

Kun lamppu sammuu ja alkaa oikea yö,
    jatkaa sielu tanssimistaan.
Sielu nauttii pimeydestä,
    eikä sen tanssia mikään estä.

Sielu ei säännöistä piittaa!
Lampun sammuessa se vain tanssii lujempaa ja huutaa;
    ”Jatketaan, jatketaan!
    Elämästä nautitaan,
    ei tanssi loppua saa!”

Nukkuu ihminen tietämättä laisinkaan,
millaista on meno sielunelämän.

Sielu tanssii, kun lamppu sammuu.