perjantai 7. joulukuuta 2012

Välillä toivon että luovuus luovuttaisi

onko väärin toivoa
että luovuus viimein luovuttaisi
jättäisi minut narrina kalliolle
vilkuttelisi merirosvolipuillaan hyvästiksi ja
toteaisi olkansa yli huutaen minun olleen hyvä kyyti
     mutta pysyväksi kodiksi se ei minua huolisi

olen toistuvasti yrittänyt sitoa luomisvimmaiset käteni ja mieleni
säännöllisen arjen luonnottomaan puuhun
epäluovalla palkalla palkittuna
mutta kai minun on uskottava että se on tullut jäädäkseen
eikä minusta koskaan ole henkiä pelastamaan

tuskaisista tunteista huolimatta se antaa minulle hykerryttäviä
     ruumista ravisuttavia tunnemyrskyjä joiden veroista ei ole ja
     joita ilman henki ei kulje

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoistanne.