perjantai 7. joulukuuta 2012

Rajattomien paljastusten aamu

Ystäväni jaksavat yhä hämmästellä, kuinka suuntavaistoton ihminen voi pahimmillaan olla. Nauravat, että onnistun eksymään oman kotini seinien sisälläkin. Inhoan mikroaaltouunin oven sulkemisääntä. Siksi jätän sen auki. Keitän liian vähän tai liian paljon kahvia. En koskaan sopivasti. Maito on aina lopussa, vaikka ostan sitä koko ajan. Juonko minä sen kaiken? Luuni ovat varmasti rautaa. Vuosien harjoittelu ei ole tuottanut tulosta ja olen edelleen huono nukkumisessa. Herään ennen kukkokuoroja, eikä maitokaan raskauta lämmöllään luomiani kiinni. Alaselkäni on liian suora. Puolisuoraselkäisyys on kohtaloni. Haluan miellyttää muita ja olla hyvä, jotta minullekin oltaisiin. Kuitenkin liian usein sanon turhan suorat sanat. Kuvittelen olevani impulsiivinen, mutta suunnitelmallisuus vie voiton. Vastakohdat kiehtovat minua. Multitasking on toinen nimeni ja levoton on luonteeni. Pelkään tekeväni virheitä, enkä pidä päätösten tekemisestä. Sysään sen muille aina kun mahdollista. Silti koen olevani jääräpää, jonka on tehtävä asiat oman päänsä mukaan. Olen ristiriitainen ja minulla on pinttyneitä tapoja. Pelkään, etten saa palkkiota työstäni. Panostan aina ja kaikkeen, mutta mitä minulle jää; unettomia öitä ja uupumusta, hetken luomishurmiot ja tyhjät taskut. Pidän siitä, että minua tarvitaan. En haluaisi olla turha. Olen ujo rääväsuu, joka heittäytyy puolivahingossa tuttavalliseksi liian aikaisin. Heitän nauraessa pääni takakenoon ja leukani naksuu ikävästi. Nauran itselleni, koska itkeminen on pidemmän päälle vaivalloista. Luominen on pakkomielteistäni pahin. Joskus salaisina hajoamishetkinä toivon pääseväni siitä eroon. Sitten tajuan, etten tunnistaisi itseäni ilma sitä. En ole vielä päättänyt kumpaa seuraisin; päätä vai sydäntä. Hypin laidalta toiselle, kun en tiedä pysyäkö kaidalla tiellä. Kultaista keskitietä en ole löytänyt kantapäiden kopseesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen. Pelkään paljastavani liikaa tai liian vähän. En tiedä, missä rajat kulkevat. En ehkä välitä. Etsin punakynän ja määritän ne itse. Huomenna. Tänään nautin rajattomuudesta.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Itse en ole vielä varma cooliudesta. Tämän ei edes pitänyt päätyä postaukseksi. Seurasin kuitenkin hetken mielijohdetta.

      Poista
    2. Tykkäsin kuitenkin. Jotain erilaista.

      Poista
    3. Kiitos. Niin, tuo on tuollainen hengästyttävä pajatusruno. Alan pitää siitä näin muutaman lukukerran jälkeen.

      Poista
  2. haha mahtavaa, näin sieluni silmin sut eksymässä omaan kämppääsi ja nauramassa niin että melkein putoat metallipajan tuoleilta..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tunnet minut!

      Joka sana on totta ja omakohtaista! En voi sanoa samaa jokaisen runon kohdalla, vaikka kirjoittaessa tunne onkin mukana.

      Poista
  3. Minäkin pidän tästä. Aito ja avoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Olin aluksi ehkä turhan skeptinen, mutta nyt alan luottaa avoimuuteen. Syntyisiköhän näitä jatkossa lisääkin..

      Poista

Kiitos sanoistanne.