Varo, metsäsi sulaa

Olen sama kuva rapistuneissa raameissa

kevään tyttö tuntee tuskan ja
     taitaa kasvun

paljain jaloin side silmillä
     haparoi vastaantulevia päin
     menee iholle ja sen alle
     koska seurankipeys satuttaa eniten
     eikä siihen ole muuta lääkettä kuin
koskeminen
   
ajoittainen tilannetajuttomuus aiheuttaa kuritonta komiikkaa
     jota yliempatia komppaa
syntyy tarinoita ja tunteita
     jotka vaativat jakamista
koska omien harteiden painorajoitus tulee nopeasti vastaan

olen taas vuoden vanhempi
     viisaudesta puhuttakoon ensi vuonna

olen sama kuva rapistuneissa raameissa


On taas se aika vuodesta. Vuosi sitten tämä päivä synnytti tuollaisen.

Näin mielesi ja kielesi

maaninen monologisi mieltäylentävistä maisemista
pelästytti kanssaolijat paikalta
minä jäin koska olin täynnä ihmetystä

   sanasi kimposivat otsastani
   en kuullut tavuakaan
   näin vain huurteisen katseesi ja
   lumouduin kostean kielesi
   rytmikkäästä sykkeestä
   ilmaa halkovien huultesi välissä

en nähnyt mainitsemaasi maisemaa mutta
   näin mielesi ja kielesi

Hymyilen, kuuntelen ja piirrän

Pakota hetki pysähtymään

Seisahdu. Vaimenna turhat äänet. 
Odota ja kuuntele, kun
  hetki kuiskaa totuuksia
  luonnon suurella suulla.

Pakota hetki pysähtymään.