Tule ja mene

en tiedä. en osaa päättää.
en tiedä. en osaa päättää.
en tiedä. en osaa päättää.
en tiedä. en osaa päättää.
en tiedä. en osaa päättää.
tule lähemmäksi. mene pois.
tule lähemmäksi. mene pois.

tule lähemmäksi.

Uusi onni

kellon ajaton tikitys lakkasi
äänet haihtuivat tuhkana tuuleen
värisokeus valtasi ja varjot syvenivät

Hän

käveli ohitseni
uusi käsi kädessään
tuore tunne kiteinä kasvoillaan

Hän

katsoi hetken varasti toisen
tunnistus vaihtuu sadasosassa unohdukseksi


     ollaan kuin ei oltaisikaan

Kädet rukoilematta ristissä

Sanelit välttämättömiä ja yleensä kaikin keinoin välteltäviä
totuuksia kunnes kuuroiduin
Valheen vaimea valo johdatti synkille
kujille joilla elämä ei voita koskaan
Nyt olen uskonnoton joka istuu
pimenevässä huoneessa

kädet rukoilematta ristissä

odottaa ihmettä ja toivoo parannusta

Naarmutit minut

silität sieluni pintanaarmuja jotta ne paranisivat nopeammin
välillä puhallat lämmintä ilmaa kosteiden huuliesi välistä ja katsot hyväilevin silmin
pyydät taas anteeksi ja kovemmin ottein koetat hoitaa aiheuttamiasi jälkiä
muistutan sinua että nahkani on paksu, kestän tuiskeet ja tuiverrukset, olen jo vahva
arvet kuuluvat ihooni, ilman niitä olen alaston ja köyhä

näen värisevän pisaran silmäripsesi tyvessä
sinun on vaikea katsoa kättesi jälkiä, tekojesi tuotosta
rikollinen sielusi naarmutti ennen niin kiiltävä pinnan iäksi  

aiheuttamasi haavat kuitenkin kalpenevat omiesi rinnalla
rankaiset sieluasi, kuritat armotta ja 
yrität pitää sen tästedes kurissa

Kaikenlaiset kädet

Jotkut kädet anovat, pyytävät, tinkivät. Toiset vievät varkain, lupaa kysymättä toimivat, selän takana pilkaavat, hitaudelle nauravat. Omani sievästi sylissä, lepäävät, vuoroaan odottaen kuiskaavat ja kaipaavat,


rukoilematta ristissä, ristissä ilman rukouksia.


Niitä ei ole luotu yksinäisyyteen, tarvitsevat kosketusta, hikistä nihkeää lämpöä, jota voi saada ainoastaan


sinun käsistäsi.