Kaipauksen epätasapaino

Kun kaipauksen epätasapaino järkyttää,
pakene, etsi Pako -maailma ja
asetu aloillesi.

Land of Escape -piirros

Kohtaamisia -näyttely

Läpikuultava ääni

Pitkästä aikaa sanat hyppäsivät vaivattomasti paperille.

Tahditon tunnottomuus

kaikki pysähtyy ja katse kohdistuu pisteeseen
kilometrien päässä
liike on sula mahdottomuus
tunnottomuus tuntuu tahdittomalta mutta

käy järkeen

Mieli lukittu muistamaan

(häpeä)seinä täyttyy teksistä
     pienistä räikeistä neonmuistilapuista
joiden perimmäinen tarkoitus on ajaa unohdus
     epäuljaan ratsun lailla laukamaan maisemista

mieli on lukittu muistamaan

Avautumisia

kello kähisee käärmeissään
olisi edettävä jo
     sillä vuorokausi vetää viimeisiä
          hauraita hetkiään

katse      polttaa paljastamatta päämäärää

tulkintaeroista johtuen tarinalla on
kaksi päätöntä henkilöä ja lopetusta

toisen iholla on pelkkä kysymysmerkki
toisella varmuutta uhkuva piste joka ei anteeksi pyytele

avautumiset on hoidettu alta pois
nyt olisi tekojen aika




Tämän ei taas pitänyt olla julkaistava runo, vaan pikemminkin omien ajatusten purkamista. Voi siis hyvinkin olla, ettei tästä muille mitään irtoa, mutta.. niin, julkaistu on. Ajanpuutteen vuoksi sanasolmuja en ole ehtinyt kunnolla aukomaan, mutta uskon, että inspiraation iskiessä jotain luettavaa vielä syntyy.

Kaiku on kaverini

Kaiku on kaverini.
Kuljen sen suojin nurkasta nurkkaan
huudahdellen, varmistellen
   (olemassa)oloani
Joka kerta kun se vastaa
mitä sille huudan

olen turvassa

Päästä minut ihollesi

päästä minut ihollesi

niin minä lupaan, etten
anna talven tehdä vielä tuloaan

lämmitellään ihon alla
armollisen tulen äärellä

   hyökätköön routa myöhemmin

Pidättäisitkö hengitystäni?

pitelisitkö luitani sillä välin kun
kasaan itseni uudelleen?
numeroisitko palaset jotta

     ne varmasti löytävät paikkansa?

pidättäisitkö hetken hengitystäni
kun minä kylmäkäynnistän sydäntäni?

Kaihola

rakensin rujon linnani kaiholaan
petasin narisevan petini pölyiseen
            nurkkaan
josta näkisin yön kauhutunteina
                          kosteiden silmien läpi
koko elämäni, maallisen vallattomuuskuntani
                      ja kaikki yksinäisyyteni ympyrät 

Suhteettomat aallot

kosmisen koomiset kosket
pauhaavat ja pakenevat

suhteettomat aallot

iskevät rantaviiva
vimmalla ja vaarallisella voimalla

Kasvutarina

sinulle ei enää riittänyt pelkkä lopputulos

halusit kuulla koko kasvutarinan

    kohtaloa muovanneet kohtaukset

    tunnetunnelit kukkulat ja kaiholat

tärkeintä on matka, sanot

se mikä on tehnyt sinusta sinut

et ymmärrä että mieluummin

unohtaisin 

ja antaisin sinun muokata minusta minut

Täytetään joki

nyt se koitti

tuo rauha ja rakkaus
   itseen toisiin elämään ja maailmaan

hengitetään tasatahtia
   sykitään samassa rytmissä
      täytetään joki yhteisin kyynelin

Hengitin turvaa

nojasin ihoasi vasten ja hengitin sen tuomaa turvaa
    varastoin sitä kalpeaa talvea varten

Katujen kummitukset

Kadut kalskahtavat kaipuulta

Vastavirtaan ontuvat kummitukset 

huokailevat 

henkäilevät pelkotiloja

jotka yritän piilottaa
mielettömään takaraivoon

Le Nyyk ja kostea ratsu

liekki tarrasi tiukasti ripsiini
pyristelin räpyttelin
     tuloksetta
luulin hävinneeni tämänkin
    turhan taistelun
kunnes Le Nyyk saapui kostealla
vimmaisesti harjaksiaan viuhtovalla
ratsullaan

sankari sammutti tulen laiskan lempeästi lohduttaen

Välillä toivon että luovuus luovuttaisi

onko väärin toivoa
että luovuus viimein luovuttaisi
jättäisi minut narrina kalliolle
vilkuttelisi merirosvolipuillaan hyvästiksi ja
toteaisi olkansa yli huutaen minun olleen hyvä kyyti
     mutta pysyväksi kodiksi se ei minua huolisi

olen toistuvasti yrittänyt sitoa luomisvimmaiset käteni ja mieleni
säännöllisen arjen luonnottomaan puuhun
epäluovalla palkalla palkittuna
mutta kai minun on uskottava että se on tullut jäädäkseen
eikä minusta koskaan ole henkiä pelastamaan

tuskaisista tunteista huolimatta se antaa minulle hykerryttäviä
     ruumista ravisuttavia tunnemyrskyjä joiden veroista ei ole ja
     joita ilman henki ei kulje

Huuman huntu

huuman huntu peitteli varomattomat sielut
     ja toivotti rauhatonta unta

Rivit naurua täynnä- maalaus

Yhden naisen monet roolit