Näin mielesi ja kielesi

maaninen monologisi mieltäylentävistä maisemista
pelästytti kanssaolijat paikalta
minä jäin koska olin täynnä ihmetystä

   sanasi kimposivat otsastani
   en kuullut tavuakaan
   näin vain huurteisen katseesi ja
   lumouduin kostean kielesi
   rytmikkäästä sykkeestä
   ilmaa halkovien huultesi välissä

en nähnyt mainitsemaasi maisemaa mutta
   näin mielesi ja kielesi

Läpikuultava tunnustus

katse vuoden parin takaa
tuttu tuijotus ja tunnistus
kuin läpikuultava tunnustus:
     olen unohtanut mutta muistan kyllä

Tahditon tunnottomuus

kaikki pysähtyy ja katse kohdistuu pisteeseen
kilometrien päässä
liike on sula mahdottomuus
tunnottomuus tuntuu tahdittomalta mutta

käy järkeen

Sydämeltään sokea

sydämeltään sokea näkee kirkkaimman valon
se tunnistaa iloisen himon uhkean uhmakkuuden
     anteeksipyytelemättömän ahmimisen

äärimmäinen viettelys hylkii järjen jäyhää ääntä
tiiviin tunnelman tahmea katse saattaa
    järkyttää herkimpiä

minä katoan ja olen olemassa enemmän kuin koskaan

olen omasta tahdosta sokeutunut

Varjosi on kadonnut

Leikin varjosi kanssa hippaa
Pistät sen kiusallasi hidastelemaan
     jotta pääsen aivan kintereille
Mutta siinä samassa hyväuskoisuuden hetkessä
kun ojennan kirkuvan käsivarteni

     hipaistakseni tummaa pinnattomuutta

teet väistöliikkeen ja
kiihdytät taas

Varjo katoaa

Pyörähdän ympäri ja etsin oikean suunnan
Suljen      kiihtyneet, kiintyneet      silmäni ja
säntään varjosi perään kaipuusta kiljahdellen

Pulssi pysäyttää minut ja
     tajuan juosseeni kilpaa itseni kanssa

Varjosi on kadonnut

Avautumisia

kello kähisee käärmeissään
olisi edettävä jo
     sillä vuorokausi vetää viimeisiä
          hauraita hetkiään

katse      polttaa paljastamatta päämäärää

tulkintaeroista johtuen tarinalla on
kaksi päätöntä henkilöä ja lopetusta

toisen iholla on pelkkä kysymysmerkki
toisella varmuutta uhkuva piste joka ei anteeksi pyytele

avautumiset on hoidettu alta pois
nyt olisi tekojen aika




Tämän ei taas pitänyt olla julkaistava runo, vaan pikemminkin omien ajatusten purkamista. Voi siis hyvinkin olla, ettei tästä muille mitään irtoa, mutta.. niin, julkaistu on. Ajanpuutteen vuoksi sanasolmuja en ole ehtinyt kunnolla aukomaan, mutta uskon, että inspiraation iskiessä jotain luettavaa vielä syntyy.

Katseesi kasvaa