kello kähisee käärmeissään
olisi edettävä jo
sillä vuorokausi vetää viimeisiä
hauraita hetkiään
katse polttaa paljastamatta päämäärää
tulkintaeroista johtuen tarinalla on
kaksi päätöntä henkilöä ja lopetusta
toisen iholla on pelkkä kysymysmerkki
toisella varmuutta uhkuva piste joka ei anteeksi pyytele
avautumiset on hoidettu alta pois
nyt olisi tekojen aika
Tämän ei taas pitänyt olla julkaistava runo, vaan pikemminkin omien ajatusten purkamista. Voi siis hyvinkin olla, ettei tästä muille mitään irtoa, mutta.. niin, julkaistu on. Ajanpuutteen vuoksi sanasolmuja en ole ehtinyt kunnolla aukomaan, mutta uskon, että inspiraation iskiessä jotain luettavaa vielä syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne.