Päästä minut ihollesi

päästä minut ihollesi

niin minä lupaan, etten
anna talven tehdä vielä tuloaan

lämmitellään ihon alla
armollisen tulen äärellä

   hyökätköön routa myöhemmin

Äiti kulta

Kaikella rakkaudella.

Jokaisessa asuu pieni pelokas runoilija Osa I

Nyt valokeilaan pääsevät rakkaat ystäväni tai tarkemmin sanoen heidän käsissään syntyneet jääkaappimagneettirunot. Nämä kaksi ovat ystäväpariskunnan toisilleen kirjoittamat hellyyttävät tunteiden osoitukset.

 

-  Mitä vaaditaan jotta sinusta saadaan ulos runo?
-  Magneetti.

Kulta kiehtoo

kulta kiehtoo
ja vene keikuttaa

kerro kiertelemättä
paljasta painostamatta

.

love will slave you,

    right?

Kahden käsivarren välissä

pimeää minä en pelkää
se luo kaivatun verhon ympärillemme
     rokonarpisten ihojemme suojaksi

olen rohkea valon kanssa ja ilman

turvallisin paikka maanpäällä on kuitenkin kahden käsivarren välissä
     yhtä aikaa hellässä ja lujassa, pumpulissa ja betonissa

.

nauran kovaan ääneen ja paljon; kuulet minut ennen kuin näet

rakastan äänekkäämmin ja lujempaa; tunnet minut ihollasi ennen kuin kuulet

Antaudu

Silmäkulmasi kostui kaikista niistä tunnetuulista, joita kasvoillesi puhaltelin. Tuloksetta yritit väistellä. Olen tarkka-ampuja jolla on kohde kiikarissa. En koskaan ammu ohi ellen halua vain uhitella, pelotella, osoittaa vaarallisuuttani.

Turha pyristellä pakoon. Kätesi ovat sidotut. Antaudu jo. 

Naarmutit minut

silität sieluni pintanaarmuja jotta ne paranisivat nopeammin
välillä puhallat lämmintä ilmaa kosteiden huuliesi välistä ja katsot hyväilevin silmin
pyydät taas anteeksi ja kovemmin ottein koetat hoitaa aiheuttamiasi jälkiä
muistutan sinua että nahkani on paksu, kestän tuiskeet ja tuiverrukset, olen jo vahva
arvet kuuluvat ihooni, ilman niitä olen alaston ja köyhä

näen värisevän pisaran silmäripsesi tyvessä
sinun on vaikea katsoa kättesi jälkiä, tekojesi tuotosta
rikollinen sielusi naarmutti ennen niin kiiltävä pinnan iäksi  

aiheuttamasi haavat kuitenkin kalpenevat omiesi rinnalla
rankaiset sieluasi, kuritat armotta ja 
yrität pitää sen tästedes kurissa

Paljasta itsesi

Haluat säilyttää
pienet suuret ilot
sydämessä


Paljasta ihana itsesi minulle.

Purku alkakoon!

Mennään tänään yhdessä rikki
Pirstoudutaan pieniksi palasiksi
murusiksi, ihmisrippeiksi

Kootaan huomenna yhdessä
kasataan palapeli
Luodaan uusi ja parempi
kokonaisuus, ykseys, kakseus, mitä näitä nyt on.

Sanailu sikseen, aletaan toimia
Kaikki työkalut töihin, purku alkakoon
Avataan ruuvi sieltä ruuvi täältä
hakataan tuo osa irti, murskataan se
Tuota et kaipaa, en kaipaa, emme kaipaa
kohta meillä on jotain parempaa
Kaikki murskaksi, pölyksi, hippusiksi säälittä

Tuhotyön, tuhoisan yön jälkeen
lakaistaan rippeet kasaan
Ilman ohjeita ja oppaita
mielivaltaisesti korjataan eheäksi

Huomenna olemme uutta, ennen näkemätöntä, neitseellisen puhdasta
synneistä ja tummista tunteista koottua

En pelkää tuskaa, en kipua. Purku alkakoon.

.

ajattelen
     siis olen
rakastan
     ja kiikun olemassaolon rajoilla,

uhmakkaana kallionkielekkeellä keraamiset nyrkit taisteluvalmiudessa

Kohti täydellistä nautintoa

Täydellisen nautinnon salaisuus

Sano se ääneen
Kerro kokemuksesi
Löydä uusi ulottuvuus
Heitä laidan yli tarpeeton taakka
Palaa elämään

Rakasta

Kyllä sinä onnistut

Meitä ei ollut

Me olimme. Meitä ei ollut. Me olimme. Meitä ei ollut,

   mutta oli hetkiä, jotka kestivät ikuisuuden ja
    
       loppuivat hetkessä.

Pistetään jo piste

entä jos ei ole enää mitään sanottavaa
silmä kohtaa silmän ja tietää
katse viiltää kuivan ja karun totuuden; pistetään jo piste ja poistutaan paikalta

     vähin äänin koska sanottavaa ei enää ole

Kirotut portaat

Rakkauden portaat
     liian korkeat.
En yletä ensimmäisellekään askelmalle.

     Kurotan.        Kurotan.

Pettyneenä poistun
     pienuuteni kiroten.

Meidän maailma ja tahmainen rakkaus

Luodaan yhdessä maailma
     ilman keijuja ja yksisarvisia, kiitos.
Luodaan yhdessä maailma
     ilman naiivia lätinää, tyhjäpäiväistä puuhailua, turhia sanoja,
     minuuden unohtelua ja toisen mielistelyä.

Meidän maailmamme koostuisi likaisesta kiihkosta, haisevista tiskiräteistä, pakkomielteistä, huonosta omastatunnosta, liian tuhdista takapuolesta, paksuista nakkelevista niskoista, kitkerästä aamukahvista, tahmaisesta tiskialtaasta, väsyneistä ilkeistä sammakoista ja kosketusta kaipaavien sielujen naapureita häiritsevistä sovinnoista, mustapäiden kollektiivisesta puristelusta ja sen aiheuttamasta sotkusta, valkoisia aikoja kaipaavista harmaista sukista, jotka eivät putoa jaloista edes sängynlaidalla lakanoiden painostuksesta.

Meidän maailmamme koostuisi kusenkeltaisista valheista, joista jäämme poikkeuksetta kiinni, koska tunnemme toisemme liian hyvin. Me olemme yksi ja sama ihminen kahdella rakolla ja yhteen kuuluvilla välineillä. Me näemme läpi kaiken sen roskan, mudan, pitsin ja betonin.

Meidän maailmamme koostuisi huolimattomasta rakkaudesta, joka pitää tahmaisessa puristusotteessaan ja unohtaa antaa hengähdystaukoja.


Haukotaanko henkeä yhdessä?

Hellä nitinä

Vanhan sängyn hellä nitinä herätti, kun käänsit kylkeäsi. Eilen hajotit sanoillasi, rikoit, revit palasiksi. Nyt suutelet ihoni ehjäksi ja kuljetat tummuneen taivaan läpi. Suutelet ihoni puhtaaksi ja kosketat minut kokonaiseksi.

Mies, joka ei omista mitään, antoi minulle kaiken; muistutti minua, että rakkaus ilman sotia on mutkaton tie hulluuteen.

Rakkaudesta sanaan

I write, I wrote, I have written, I had written,
I could write, I would write, I should write,
I want to write.

I need to write.


Minä kirjoitan silloin, kun sana ei enää pysy sisällä. Minä kirjoitan silloin, kun intohimo on kuumimmillaan. Minä kirjoitan silloin, kun sana käskee. Minä kirjoitan rakkaudesta sanaan.