Läpikuultava ääni

Pitkästä aikaa sanat hyppäsivät vaivattomasti paperille.

Varjosi on kadonnut

Leikin varjosi kanssa hippaa
Pistät sen kiusallasi hidastelemaan
     jotta pääsen aivan kintereille
Mutta siinä samassa hyväuskoisuuden hetkessä
kun ojennan kirkuvan käsivarteni

     hipaistakseni tummaa pinnattomuutta

teet väistöliikkeen ja
kiihdytät taas

Varjo katoaa

Pyörähdän ympäri ja etsin oikean suunnan
Suljen      kiihtyneet, kiintyneet      silmäni ja
säntään varjosi perään kaipuusta kiljahdellen

Pulssi pysäyttää minut ja
     tajuan juosseeni kilpaa itseni kanssa

Varjosi on kadonnut

Kurkota kunnes yletyt

kurkota kunnes

     joku päivä yletyt ja

sormesi hipaisee sen pintaa

halutessasi voit sulkea sen kämmeneesi ja 

teeskennellä hiipuvan hetken että kaikki hyvä on ikuista

Tuuli tuivertaa tukkani tainnoksiin

tuhlasin yöttömät yöni
     ja kulutin kallisarvoiset aamuni
säästötilini pyöreän pullea ilkkuva nolla
     kirkuu nälkäistä sisällöttömyytä
tallelokero nauraa hysteriaa ovi apposen auki
     kultaharkot kadottaneina

jäljellä on enää uninen tuuli
     joka tuivertaa tukkani tainnoksiin
tahtoisin levittää säädyttömät siipeni
     ja antaa sen viedä minut mukanaan
pudottaa perkeleellisen painolastini
     ja jättää jäätävän kaupungin taakseni
tuolla toivottoman toiveen hetkellä
     tuuli päättää irtisanoa sopimuksensa
     ja jättää minut iänkaikkiseen
     tarkoituksettomaan tyyneyteen

rattaan kapulat kolisee
     ei anna rauhaa ei rakkautta
lihasmuisti kirjaa poissaolot
     ja pistää korvaamaan kadotetut tunnit

Kädet rukoilematta ristissä

Sanelit välttämättömiä ja yleensä kaikin keinoin välteltäviä
totuuksia kunnes kuuroiduin
Valheen vaimea valo johdatti synkille
kujille joilla elämä ei voita koskaan
Nyt olen uskonnoton joka istuu
pimenevässä huoneessa

kädet rukoilematta ristissä

odottaa ihmettä ja toivoo parannusta

8.7.2012

jätit jälkeesi ainoastaan mutaisen kengänjäljen

2.7.2012

kahdeksankymmentäseitsemän askelta,
kahdeksankymmentäyksi harkituin harppauksin

     minun oveltani sinun ovellesi

ujolla lämmöllä otit vastaan
ensimmäiset sekunnit olin vieras kodissasi
minuuttien mentyä pidit lähellä varmalla nautinnon otteella

kerta toisensa jälkeen välimatka piteni askelen tai kaksi
nyt ovesi on ulottumattomissa

kävelen nuo kahdeksankymmentäseitsemän askelta,
kahdeksankymmentäyksi haikein harppauksin

     muistojen kertaustiellä

varmistaakseni nuo muistot oikeiksi, tapahtuneiksi
vaaliakseni lämpöäsi, kuiskauksiasi
                 jäähyväisiä joita et minulle suonut

Kirjoitan itseni tyhjäksi

suollan sanoja ja
kirjoitan itseni tyhjäksi
mikään ei enää kuulu minulle
jaan kaiken jotta taakka ei olisi yksin omilla harteillani

olen läpinäkyvä
enkä enää muista
kuinka peitellä, piilotella ja
suojautua

     sinulta

otan kynän käteeni
ja kirjoitan itseni tyhjäksi koska
en pidä itsestäni kun on hiljaista

mitä sinä teet hiljaisuudessa?

Pimeys nauraa vahingonilosta

pimeys tavoittelee täydellisyyttä
pyrkii ehdottomuuteen voittaakseen taistelut

aiheuttaa huvikseen nirhaumia, syviä haavoja, palovammoja
ja nauraa kippurassa
     vahingonilosta

I get along without you

Välipysäkki

sielu tulinen puristuksissa
purkitettu, pieneen tilaan pakattu

haikeus haalentaa
hoitaa haavoja, pintanaarmuja

olin suuren seikkailusi välipysäkki
huuma, hetken kuuma
seuraavana kylmän nihkeä
koskettaessa etäinen, muualla ja kaukana

hyvää huomenta kipu korventava

Purku alkakoon!

Mennään tänään yhdessä rikki
Pirstoudutaan pieniksi palasiksi
murusiksi, ihmisrippeiksi

Kootaan huomenna yhdessä
kasataan palapeli
Luodaan uusi ja parempi
kokonaisuus, ykseys, kakseus, mitä näitä nyt on.

Sanailu sikseen, aletaan toimia
Kaikki työkalut töihin, purku alkakoon
Avataan ruuvi sieltä ruuvi täältä
hakataan tuo osa irti, murskataan se
Tuota et kaipaa, en kaipaa, emme kaipaa
kohta meillä on jotain parempaa
Kaikki murskaksi, pölyksi, hippusiksi säälittä

Tuhotyön, tuhoisan yön jälkeen
lakaistaan rippeet kasaan
Ilman ohjeita ja oppaita
mielivaltaisesti korjataan eheäksi

Huomenna olemme uutta, ennen näkemätöntä, neitseellisen puhdasta
synneistä ja tummista tunteista koottua

En pelkää tuskaa, en kipua. Purku alkakoon.

Olisinko koskaan ollut valmis?

en ollut vielä valmis
et olisi saanut mennä

en ollut vielä valmis!

olisit ollut siinä vielä hetken
vain pienen hetken, jotta olisin ehtinyt varastoida
    käsivartesi voimaa, niskasi ja lapaluusi tuoksua
vain pienen hetken, jotta olisin ehtinyt varastoida
    lantiosi liikettä, sormiesi ja silmäripsiesi makeutta

en ollut vielä valmis luopumaan

mutta sinä menit jo ja minä huusin turhaan ylipitkille niskavilloillesi