kahdeksankymmentäseitsemän askelta,
kahdeksankymmentäyksi harkituin harppauksin
minun oveltani sinun ovellesi
ujolla lämmöllä otit vastaan
ensimmäiset sekunnit olin vieras kodissasi
minuuttien mentyä pidit lähellä varmalla nautinnon otteella
kerta toisensa jälkeen välimatka piteni askelen tai kaksi
nyt ovesi on ulottumattomissa
kävelen nuo kahdeksankymmentäseitsemän askelta,
kahdeksankymmentäyksi haikein harppauksin
muistojen kertaustiellä
varmistaakseni nuo muistot oikeiksi, tapahtuneiksi
vaaliakseni lämpöäsi, kuiskauksiasi
jäähyväisiä joita et minulle suonut
Kova.
VastaaPoistaKiitos. Olin tästä todella epävarma. Kirjoitin yhdeltä istumalta, enkä kyennyt muokkaamaan sanaakaan. Melkein jäi julkaisematta.
Poista