Tuuli tuivertaa tukkani tainnoksiin

tuhlasin yöttömät yöni
     ja kulutin kallisarvoiset aamuni
säästötilini pyöreän pullea ilkkuva nolla
     kirkuu nälkäistä sisällöttömyytä
tallelokero nauraa hysteriaa ovi apposen auki
     kultaharkot kadottaneina

jäljellä on enää uninen tuuli
     joka tuivertaa tukkani tainnoksiin
tahtoisin levittää säädyttömät siipeni
     ja antaa sen viedä minut mukanaan
pudottaa perkeleellisen painolastini
     ja jättää jäätävän kaupungin taakseni
tuolla toivottoman toiveen hetkellä
     tuuli päättää irtisanoa sopimuksensa
     ja jättää minut iänkaikkiseen
     tarkoituksettomaan tyyneyteen

rattaan kapulat kolisee
     ei anna rauhaa ei rakkautta
lihasmuisti kirjaa poissaolot
     ja pistää korvaamaan kadotetut tunnit