Aamujeni turvatyyny

kaiken kuullut kahvikuppi pirstaleina
vuodatan kolme kyyneltä rikkinäisen ystävän muistolle
jalat ristissä keittiön kultaisella matolla
muistelen yhteisiä aamuja, muutamia iltoja
eilisten aamujeni turvatyyny säpäleinä
hetken huolimattomuutta
hivelen palojen teräviä reunoja
painan peukalon ihon tarkoituksella rikki
vannon verisen valan vaikka vannomatta paras