Hei, sinä hunajakasvoinen poika,
oletko kotoisin ihmeiden maasta pilvikumpujen takaa?
Oletko taistellut kostonhimoisia pirullisia perkeleitä vastaan?
Unohda jo linnat lohikäärmeet ja laiskat lasittuneet prinsessat
Pyyhi pölyttynyt ihosi ja käännä katseesi kohti auringonlaskua
Hei, sinä hunajakasvoinen poika,
tuuditatko minut uneen tarinoidesi synkällä sympatialla?
Annatko minun lupaa kysymättä levähtää haikeilla hartioilla?
Saanko koskettaa tihkuvia kasvojasi, solmia sormeni sormiesi lomaan?
Hei, sinä hunajakasvoinen poika,
teetkö minusta tuhkimoa todellisemman?
Äh, idea on päässä, mutta se ei meinaa tulla ulos sanoina. Tuli tarve heittää tämä jo ilmoilla, vaikka saatan joutua muokkailemaan joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne.