Olen paljas edessänne

Vuosien piilottelun jälkeen ensi askeleeni kohti runokaapista poistumista oli antaa pari tekstiä toisen ihmisen luettavaksi. Kannustavien sanojen siivittämänä otin seuraavan varovaisen askelluksen tuntemattomaan; loin tämän blogin ja annoin tekstit paikalle eksyneiden tuntemattomien silmien eteen. Kolmas rohkeustesti oli Helsingin Hekuma- taidefestivaali ja neljäs, joka tuntui tähänastisista suurimmalta, oli kahden viikon näyttely Joensuun pääkirjaston aulassa. Näyttelyn aiheuttamasta alkuahdingosta selvisin hitaasti, mutta toiveikkaan varmasti. Vaikka minusta aluksi tuntui, että olin haukannut liian suuren palan jäystettäväkseni, onnistuin nauttimaan näyttelyn aiheuttamasta paljaudesta; oli kuin ihmiset lukisivat tekstini suoraan iholtani.

Pitämäni näyttely sisälsi siis tulostettujen runojen lisäksi erinäisiä kuvallisia töitä viimeisen vuoden varrelta. Joukosta löytyy aikakausilehtirunoutta, maalauksia, kuvakollaaseja ja muutamia piirroksia. Tässä hieman kuvamateriaalia.

Lopuksi haluan jakaa kanssanne minua erityisesti koskettaneen kommentin näyttelyn vieraskirjasta: "Maukkaita sanoja. Eläviä, hengästyttäviä.. Kiitos. Täytyi pysähtyä lukemaan kaikki." Tuo kommentti teki tästä näyttelykokemuksesta kaikkien niiden nihkeän pelokkaiden ja unettomien öiden arvoisen. Upeaa ajatella, että teokseni ovat saaneet edes yhden ihmisen seisahtumaan hetkeksi.

Annan sanojani teille luettavaksi, koska en halua olla yksin niiden kanssa. Kaipaan teitä, jotka jaksatte lukea rivejä rivien jälkeen. Olen paljas edessänne.