kellon ajaton tikitys lakkasi
äänet haihtuivat tuhkana tuuleen
värisokeus valtasi ja varjot syvenivät
Hän
käveli ohitseni
uusi käsi kädessään
tuore tunne kiteinä kasvoillaan
Hän
katsoi hetken varasti toisen
tunnistus vaihtuu sadasosassa unohdukseksi
ollaan kuin ei oltaisikaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne.