onko väärin toivoa
että luovuus viimein luovuttaisi
jättäisi minut narrina kalliolle
vilkuttelisi merirosvolipuillaan hyvästiksi ja
toteaisi olkansa yli huutaen minun olleen hyvä kyyti
mutta pysyväksi kodiksi se ei minua huolisi
olen toistuvasti yrittänyt sitoa luomisvimmaiset käteni ja mieleni
säännöllisen arjen luonnottomaan puuhun
epäluovalla palkalla palkittuna
mutta kai minun on uskottava että se on tullut jäädäkseen
eikä minusta koskaan ole henkiä pelastamaan
tuskaisista tunteista huolimatta se antaa minulle hykerryttäviä
ruumista ravisuttavia tunnemyrskyjä joiden veroista ei ole ja
joita ilman henki ei kulje
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne.