Hanging on

Teeskenteletkö sinäkin?

Älä katkaise kyyhkyn siipeä
Pienet hyvät teot
Teeskenteletkö sinäkin hyvää ihmistä?
Pienet teot, 
jotka yöhön viettelevät

Meitä ei ollut

Me olimme. Meitä ei ollut. Me olimme. Meitä ei ollut,

   mutta oli hetkiä, jotka kestivät ikuisuuden ja
    
       loppuivat hetkessä.

Pistetään jo piste

entä jos ei ole enää mitään sanottavaa
silmä kohtaa silmän ja tietää
katse viiltää kuivan ja karun totuuden; pistetään jo piste ja poistutaan paikalta

     vähin äänin koska sanottavaa ei enää ole

Angel echoes

Kaikenlaiset kädet

Jotkut kädet anovat, pyytävät, tinkivät. Toiset vievät varkain, lupaa kysymättä toimivat, selän takana pilkaavat, hitaudelle nauravat. Omani sievästi sylissä, lepäävät, vuoroaan odottaen kuiskaavat ja kaipaavat,


rukoilematta ristissä, ristissä ilman rukouksia.


Niitä ei ole luotu yksinäisyyteen, tarvitsevat kosketusta, hikistä nihkeää lämpöä, jota voi saada ainoastaan


sinun käsistäsi.

Peruskallio suojaa kylmältä

Ihanaa, että 
miesten ansioista 
peruskallio suojaa kylmältä ja katseilta

tunsin itseni kauniiksi

Hupsu nainen

En tiennyt kuuluvani

heihin,

hölmöihin hupsuihin naisiin,
jotka harrastavat neulomista, lenkkeilyä ja itsepetosta.
Kuvittelin olevani parempi ja viisaampi,
maaseudun ankaruudessa kasvanut järkevä nuori nainen.

Rakkauden rajoja

There´s a limit to your love. 

Video tulee yksinkertaisuudessaan iholle.

Kirotut portaat

Rakkauden portaat
     liian korkeat.
En yletä ensimmäisellekään askelmalle.

     Kurotan.        Kurotan.

Pettyneenä poistun
     pienuuteni kiroten.

Kirotut vauhtisokeat hurjapäät

tuo yksinäisyyteen kyllästynyt kyynel,
pieni ja suloinen, suolainen ja surumielinen,
sulava liikkeissäänkin,
lasketteli hitaasti poskea alas.
laskeutui toinen, hilpeämpi.
tahtoi leikkiä hippaa ensimmäisen kanssa.
laski hurjaa vauhtia, kiihtyi ja kiihdytti, yhdistyi ensimmäiseen rajulla voimalla.
yhdessä alas, yhdessä kunnes saavuttivat suupielen,
kunnes kieli lipaisi ja maisteli suolaa, sokeria, elämän erittämää etikkaa.
katselivat toiset silmänlaidalla kateellisina,
tahtoivat hekin osallistua,
tuntea vauhdin huuman, kohdata kielen kostean ja kuuman.
aloittivat matkansa ryöppynä, liukuivat uhmakkaina,
potkivat kiljuen vauhtia ja syöksyivät täynnä nuorta intoa, uskallusta, piittaamattomuutta.
nuo kirotut hurjapäät eivät eteensä katso tai tulevaisuuteen kurkista.
nuo kirotut vauhtisokeat hurjapäät eivät seurauksista piittaa.

elävät nyt, haluavat nyt.

Taas tarpomassa

Hetken mielijohde.
Tuo kavala katala kirottu paras ystävä

     johdatti taas metsään, umpihankeen.

Eikä minulla ollut toppahousuja jalassa.

Muisti

Pisin on muisti sormilla ja kielenpäällä.

Who´s the boss around here?

Viime kädessä sanat itse tekevät päätöksen siitä, mitkä valikoituvat mihinkin tehtävään;
kuka juoksee eturintamassa, kuka jää turvaamaan selustaa ja kuka huolehtii muonavarastosta?

Sanat määräävät tahdin; mars-si-taan-ko so-ti-laal-li-ses-sa ryt-mis-sä,     madellaanko     nautinnollisen    hitaasti     vai kirmataankokiljuen?

Viime kädessä sanat vievät ja minä vikisen.

Minä olen väline. Minä olen kynä. Minä olen paperi.

----Minä olen mukulakivinen polku kahden maailman välillä.----

Who´s the boss around here? There is no queation about it; I declare my defeat with my head held high (or at least halfway). I proudly do what I´m told and work my ass off.

Keksi minut uudelleen

Hän ei kertonut minulle nimeään.
Katsoi vain sieluani silmiin ja nauroi:

     "Keksi minut uudelleen, luo,
     kerro tarinani alusta ja ole sen lopetus."

Olisinko koskaan ollut valmis?

en ollut vielä valmis
et olisi saanut mennä

en ollut vielä valmis!

olisit ollut siinä vielä hetken
vain pienen hetken, jotta olisin ehtinyt varastoida
    käsivartesi voimaa, niskasi ja lapaluusi tuoksua
vain pienen hetken, jotta olisin ehtinyt varastoida
    lantiosi liikettä, sormiesi ja silmäripsiesi makeutta

en ollut vielä valmis luopumaan

mutta sinä menit jo ja minä huusin turhaan ylipitkille niskavilloillesi

Meidän maailma ja tahmainen rakkaus

Luodaan yhdessä maailma
     ilman keijuja ja yksisarvisia, kiitos.
Luodaan yhdessä maailma
     ilman naiivia lätinää, tyhjäpäiväistä puuhailua, turhia sanoja,
     minuuden unohtelua ja toisen mielistelyä.

Meidän maailmamme koostuisi likaisesta kiihkosta, haisevista tiskiräteistä, pakkomielteistä, huonosta omastatunnosta, liian tuhdista takapuolesta, paksuista nakkelevista niskoista, kitkerästä aamukahvista, tahmaisesta tiskialtaasta, väsyneistä ilkeistä sammakoista ja kosketusta kaipaavien sielujen naapureita häiritsevistä sovinnoista, mustapäiden kollektiivisesta puristelusta ja sen aiheuttamasta sotkusta, valkoisia aikoja kaipaavista harmaista sukista, jotka eivät putoa jaloista edes sängynlaidalla lakanoiden painostuksesta.

Meidän maailmamme koostuisi kusenkeltaisista valheista, joista jäämme poikkeuksetta kiinni, koska tunnemme toisemme liian hyvin. Me olemme yksi ja sama ihminen kahdella rakolla ja yhteen kuuluvilla välineillä. Me näemme läpi kaiken sen roskan, mudan, pitsin ja betonin.

Meidän maailmamme koostuisi huolimattomasta rakkaudesta, joka pitää tahmaisessa puristusotteessaan ja unohtaa antaa hengähdystaukoja.


Haukotaanko henkeä yhdessä?

Elämänkaava

Kaavat kadoksissa.

Minä ompelen ilman, koska en löydä.
Ompelen elämää intuitioon luottaen.

Suoraa, siksakkia, ajoittain shakkia ja mattia.
Kaikki liittyy kaikkeen ja ei mihinkään.

Muista laittaa saumavara, sanotaan.
Minä ompelen ilman, koska unohdin.
Menen liian lähelle reunaa, välillä yli ja sauma nauraa minulle.

Viimeinen pisto ja huokaus.
Olen salaa ylpeä tuotoksestani. Siinä näkyy minä, elämä, sielu ja sympatia.

Ei kaavoja kai tarvita.

Hiljaiset seinät

Hiljaiset seinät eivät vastaa huutoihini. Peilistä tuijottavat tyhjät silmät surua täynnä.

Löytöretki

Löytöretki; kuulen silmilläni, näen huulillani, tutkin ja löydän kielenpäälläni.

Eksy tarkoituksella. Harhaile.

Upeaa naistenpäivää.

Everyone needs a movie moment

Kuin eilisessä elokuvassa
tarjosit tulta ja tuijotit.
Olin paljas edessäsi,
edes savu välillämme ei peittänyt mitään.
Riisuit hellyydellä, kiihkeydellä,
hetken kauneudella, mutkattomuudella,
rumalla himolla, peittelemättömyydellä.

Hellä nitinä

Vanhan sängyn hellä nitinä herätti, kun käänsit kylkeäsi. Eilen hajotit sanoillasi, rikoit, revit palasiksi. Nyt suutelet ihoni ehjäksi ja kuljetat tummuneen taivaan läpi. Suutelet ihoni puhtaaksi ja kosketat minut kokonaiseksi.

Mies, joka ei omista mitään, antoi minulle kaiken; muistutti minua, että rakkaus ilman sotia on mutkaton tie hulluuteen.

Kun lamppu sammuu

Kun lamppu sammuu ja alkaa oikea yö,
    jatkaa sielu tanssimistaan.
Se hyörii. Se pyörii.
Se rumbaa ja valssaa.

Sieluhan ei lepoa kaipaa, sillä sielu elää
    elämästä.
Sielu saa voimaa päivästä,
    yöstä.
Se jaksaa. Se kestää.

Kun lamppu sammuu ja alkaa oikea yö,
    jatkaa sielu tanssimistaan.
Sielu nauttii pimeydestä,
    eikä sen tanssia mikään estä.

Sielu ei säännöistä piittaa!
Lampun sammuessa se vain tanssii lujempaa ja huutaa;
    ”Jatketaan, jatketaan!
    Elämästä nautitaan,
    ei tanssi loppua saa!”

Nukkuu ihminen tietämättä laisinkaan,
millaista on meno sielunelämän.

Sielu tanssii, kun lamppu sammuu.

Rakkaudesta sanaan

I write, I wrote, I have written, I had written,
I could write, I would write, I should write,
I want to write.

I need to write.


Minä kirjoitan silloin, kun sana ei enää pysy sisällä. Minä kirjoitan silloin, kun intohimo on kuumimmillaan. Minä kirjoitan silloin, kun sana käskee. Minä kirjoitan rakkaudesta sanaan.