Kirotut vauhtisokeat hurjapäät

tuo yksinäisyyteen kyllästynyt kyynel,
pieni ja suloinen, suolainen ja surumielinen,
sulava liikkeissäänkin,
lasketteli hitaasti poskea alas.
laskeutui toinen, hilpeämpi.
tahtoi leikkiä hippaa ensimmäisen kanssa.
laski hurjaa vauhtia, kiihtyi ja kiihdytti, yhdistyi ensimmäiseen rajulla voimalla.
yhdessä alas, yhdessä kunnes saavuttivat suupielen,
kunnes kieli lipaisi ja maisteli suolaa, sokeria, elämän erittämää etikkaa.
katselivat toiset silmänlaidalla kateellisina,
tahtoivat hekin osallistua,
tuntea vauhdin huuman, kohdata kielen kostean ja kuuman.
aloittivat matkansa ryöppynä, liukuivat uhmakkaina,
potkivat kiljuen vauhtia ja syöksyivät täynnä nuorta intoa, uskallusta, piittaamattomuutta.
nuo kirotut hurjapäät eivät eteensä katso tai tulevaisuuteen kurkista.
nuo kirotut vauhtisokeat hurjapäät eivät seurauksista piittaa.

elävät nyt, haluavat nyt.