sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Naapurin puut

Naapurissa puut kaatuilevat ilta toisensa jälkeen.
Meillä ne huojuvat, lähes kahtia taittuvat,
mutta juuret yhä maassa,
maan tiukassa kouraotteessa.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

  1. Rina7. kesäkuuta 2012 klo 21.46

    Surullinen, mutta samalla hurjan voimakas runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piia7. kesäkuuta 2012 klo 21.56

      Kiitos.

      Lyhykäisyydessään pitää sisällään arkista toiveikkuutta ja toivottomuutta.

      Poista

Kiitos sanoistanne.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)