keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kädet rukoilematta ristissä

Sanelit välttämättömiä ja yleensä kaikin keinoin välteltäviä
totuuksia kunnes kuuroiduin
Valheen vaimea valo johdatti synkille
kujille joilla elämä ei voita koskaan
Nyt olen uskonnoton joka istuu
pimenevässä huoneessa

kädet rukoilematta ristissä

odottaa ihmettä ja toivoo parannusta

maanantai 27. elokuuta 2012

Näyttely



Kurkistus paikkaan, jossa linjat leikkaavat toisiaan.
Kurkistus paikkaan, jonka olen tähän asti pitänyt
     piilossa katseilta, kosketuksen ulottumattomissa.
Kurkistus minuun ja maailmaan, jonka olen luonut
     sinulle, minulle ja meille.
Kurkistakaa kanssani, koska yksin minulla ei ole
     rohkeutta.

lauantai 25. elokuuta 2012

Arjen Ikaros

Arjen Ikaros liikkuu
liian nopeasti liian lähelle
Juoksee ja sätkii kun äkkiliikkeitä ei sallittaisi

Olen oman tuhoni arkkitehti ja rakennusmies
Tiiltä tiilen päälle, täytetään välit tuskalla
Ei välitetä ohjeista, luotetaan ensimmäisiin mielikuviin ja
annetaan intuition päättää puolestamme
Huojuva lopputulos kestää
kunnes seuraava tuhoisa tuuli tuivertaa
kaltevat seinät nurin

Olen oman arkeni uhkarohkea Ikaros
Syöksyn tuhosta toiseen
ilman välilaskuja

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kollektiivinen ankaruus

kollektiivinen ankaruus valtaa kynät,
pysäyttää sykähdyttävät sydämet,
täyttää keuhkot samealla suolavedellä

ja saa haukkomaan henkeä
viimeisen elämäpisteen edestä

Elämännälkäisiä kyyneleitä

Itken multaan elämännälkäisiä kyyneleitä
jotka juurtuvat sekunneissa
Röyhkeät pöyhkeät juuret leviävät
ja nousevat ajoittain maapinnan tuntumaan
Kurkistelevat nähdäkseen vilauksen taivaansineä
                     kutitellakseen herkkiä varpaita
Elämännälkäiset kyyneljuuret eivät
malta pysytellä piilossa pinnan alla
Utelias nälkä voittaa aina

maanantai 20. elokuuta 2012

Huonolaatuinen muistikuva

Huonolaatuinen muistikuva alkoi vainota

poissaolollaan

Otin itseäni niskasta ja kaivoin sen esille
voidakseni rypeä sen nesteisessä
tunteessa rumimmassa

Kaipuussa

torstai 16. elokuuta 2012

Jotta sielu saisi levätä hetken



Levoton sieluni kaipasi rauhoittumista. Hetkellinen hengähdystauko löytyi Kolin uskomattomista maisemista.

tiistai 14. elokuuta 2012

Kun et löydä itseäsi

Kun et löydä itseäsi,
älä pelästy
Hengitä pelko pois
ja kuuntele
kun tuuli pyyhkäisee
ohitsesi ja kuiskuttaa totuuksia
Kun et löydä itseäsi,
älä pelästy
Anna sille aikaa
olla ja rohkaistua

Piilopaikkoihin kyllästytään aikanaan
ja omaa ääntä on taas ihana kuulla

Olen olkapää

Olen olkapää  sinulle  sinulle  ja  sinulle
Kouliintuneet korvani kuulevat hiljaisimmatkin huokaukset,
tarinan puolikkaat, piilotetut viestit, todentuntuiset valheet
Ongelmanratkaisukykyni on pettämätön kohdallanne

Omat tarinani pysyvät huulieni tiukassa vartioinnissa
Saan turvaa roolista joka pitää minut piilossa
Olen kauhusta kankea olkapää, koska
jonain päivänä vaaditte roolien vaihtamista,
täyskäännöstä, jossa minun on painettava raskas pääni
vasten teidän olkaanne

ja puhuttava



Havaitsenko nihkeyden lientymistä, kirjoittamisen ilonpirskahdusta? Tuntui ainakin paremmalta. Muutama runoalkio on luotu, mutta annan niiden kasvaa rauhassa.

lauantai 11. elokuuta 2012

Vieras olkapää

vaellan väsyneenä ja etsin vierasta olkapäätä
jolla levätä hetki tai useampi
tuttu ja turvallinen jäi ajan hampaisiin
hukkui menneiden tuulahduksiin



Kauhean vaikeaa, nihkeää ja tahmeaa. Kaikki jää jotenkin puolitiehen, kun keskittyminen poukkoilee luvattomille teille.

perjantai 10. elokuuta 2012

torstai 9. elokuuta 2012

Toisten tarinat

naureskelen ääneen
tarinoille, jotka eivät ole omiani

minulla ei ole kerrottavaa.
talousasioista
     sielun köyhyydestä
     huonoista investoinneista
     pahaenteisistä sydänsuhdanne-ennusteista,
ei kukaan halua kuulla

maanantai 6. elokuuta 2012

Tuudita unelmiin

unihiekkainen mies
tule ja tuudita
minut unelmiin
pistä painajaisille piste

lauantai 4. elokuuta 2012

Virhe täyttää vuoden

tuo vuoden vanha virhe maistui
janon sammuttavalle suolalle ja tahmeimmalle hunajalle
muisto on kuitenkin alkanut menettää makunsa
jäljellä on enää etikkainen nostalgia

tämä mustien muistojen ilta on tehty
mietiskelystä,
elämän painon arvuuttelusta ja
tehtyjen virheiden kunnioittamisesta


kunnia sille jolle kunnia kuuluu




Rivit naurua täynnä

Yritän valuttaa nauruani näihin riveihin,

              kuuletko sen?

torstai 2. elokuuta 2012

Seikkailun vaara

huomasin yllättäen olevani vaarassa joutua keskelle
     jännittävää seikkailua

kuinka sitten kävisi hartaasti rakentamalleni
     pienelle, puhtaalle

lasikuvulleni,

maailmalleni, jonka olen vuosia onnistunut pitämään
     säröttömänä, kiiltävän tahrattomana

seikkailulle antautuminen saattaisi rikkoa sen ja
pakottaa minut lähemmäs ihmisiä,

  
                                      sinua

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Sielujen levottomuudelle

The Men Who Don't Fit In
Robert W. Service


There's a race of men that don't fit in,
 A race that can't stay still;
So they break the hearts of kith and kin,
 And they roam the world at will.
They range the field and they rove the flood,
 And they climb the mountain's crest;
Theirs is the curse of the gypsy blood,
 And they don't know how to rest.
If they just went straight they might go far;
 They are strong and brave and true;
But they're always tired of the things that are,
 And they want the strange and new.
They say: "Could I find my proper groove,
 What a deep mark I would make!"
So they chop and change, and each fresh move
 Is only a fresh mistake.

And each forgets, as he strips and runs
 With a brilliant, fitful pace,
It's the steady, quiet, plodding ones
 Who win in the lifelong race.
And each forgets that his youth has fled,
 Forgets that his prime is past,
Till he stands one day, with a hope that's dead,
 In the glare of the truth at last.

He has failed, he has failed; he has missed his chance;
 He has just done things by half.
Life's been a jolly good joke on him,
 And now is the time to laugh.
Ha, ha!  He is one of the Legion Lost;
 He was never meant to win;
He's a rolling stone, and it's bred in the bone;
 He's a man who won't fit in.




Keskustelimme joskus ystäväni kanssa levottomista sieluista (joihin myönnän omanikin lukeutuvan) ja hän linkitti minulle tämän ah, niin kovin osuvan tekstin. En pysy aloillani edes sitä lukiessani.