vaellan väsyneenä ja etsin vierasta olkapäätä
jolla levätä hetki tai useampi
tuttu ja turvallinen jäi ajan hampaisiin
hukkui menneiden tuulahduksiin
Kauhean vaikeaa, nihkeää ja tahmeaa. Kaikki jää jotenkin puolitiehen, kun keskittyminen poukkoilee luvattomille teille.
Nihkeys ei vain kaikkoa?
VastaaPoistaToivoisin, että osaisin jotenkin auttaa, mutta itselläkin tulee vain lähinnä sellainen avuton olo, kun kirjoittelut eivät suju. It be shite.
Kiitos, empatia auttaa. Täytyy ehkä sulkea silmät, nollata aivot ja kuunnella mahtimusiikkia.. Josko sitten alkaisi tulla niitä kauan kaivattuja syvältä sykähtäviä ilkikurisia ahaa-elämyksiä ja kirjoittamisen ilo tekisi paluun.
PoistaJep, mikään ei masenna samoin kuin kirjoituksen takkuilu. Ite oon huomannu, et inspis ailahtelee, mut aina se on tullu takas :)odotahan vaan.
VastaaPoistaMusiikin kuuntelu varmaan joo tekee hyvää, itsellä auttaa pitkä kävelylenkki, kirjan lukeminen tai ystävän kaa juttelu. :)
Inspiraatio on aina kuin myrskyinen meri, mutta nyt tahmeus ei meinaa loitota. Rentoutuminen tavalla tai toisella saa varmasti kynän taas luistamaan, kun on sen aika.
Poista