sunnuntai 21. lokakuuta 2012

.

aamu peili pyörre myrsky kiire ahdinko autuus hetki helpotus hartiasärky stressi levottomuus tuskallinen tunnollisuus kauneus puutuminen puuttuminen nautinnollisuus maali sotku kalenteri suunnittelu suunnitelmallisuus spontaani urputus minä minä minä syöksyvä uupumus upea urbaani kiire kiire kiire odottamaton odotus uhkea sorminäppäryys luonne vamma särky liike liikkumattomuus reisi pohjelihas venyttää venyä vanuttaa vanuttuva vauhko harha harhainen liiallisuus huominen harhakuva mielikuva ennakoiva pelko päivä maalaaminen luominen luopuminen itsetunto minä minä minä minä katoaminen ajattomuus katoava ammottava tyhjjä täysi äärimmäinen palauttaminen palautuminen ikävystyminen kaipuu ajatus harmaa hiljaisuus käsi kädet kiusaus matka masennus mairittelu paljous paremmuus painostus painostava pinottava purku kerro tarina uhkua puhkua pakertaa vaikertaa sinä sinuttelu vaikerrus ulos älä ylös sisään sivulle takaisin peruuttaa peruuntua jättää uhmata ilmaista ahmaista heikottaa hermostua heikko harmi hiostaa rikkinäinen puhjennut tv aivot korvanlehti tuoksu kosketus hipaisu lipaisu lämpö lempi suoni sininen naksahdus ilta syksy syysilta helppo korjata minä minä minä minä minä minä minä


2 kommenttia:

  1. Miten paljon sitä mahtuukaan yhteen päivään tunteita ja ajatuksia... Ja kuinka moni niistä pyörikään vain oman navan ympärillä saaden elämän näyttämään paljon stressaavammalta kuin onkaan.
    Nuo ajatukset tulivat mieleeni tuosta minäminä-efektistä.
    Mielenkiintoinen ja hauskasti koostettu runo. Lopetus on hyvä, joskin jäin pähkäilemään, että koittaako runon minä korjata minäänsä vai mikä on korjauksen kohteena. Oman minä helposti korjaaminen epäillyttää ;)

    VastaaPoista
  2. Sarkastinen ja olisi ehkä vielä oiva lisä tuohon runoon ;) Ja nuo ajatukset olivat vasta aamupäivän ajatuksia! Mitä kaikkea oikeaan iltaan mennessä ehtikään päässä pyörähtää..

    VastaaPoista

Kiitos sanoistanne.