he broke the golden rule
and ate my heart
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Suhteettomat aallot
kosmisen koomiset kosket
pauhaavat ja pakenevat
suhteettomat aallot
iskevät rantaviiva
vimmalla ja vaarallisella voimalla
pauhaavat ja pakenevat
suhteettomat aallot
iskevät rantaviiva
vimmalla ja vaarallisella voimalla
torstai 27. joulukuuta 2012
Kasvutarina
sinulle ei enää riittänyt pelkkä lopputulos
halusit kuulla koko kasvutarinan
kohtaloa muovanneet kohtaukset
tunnetunnelit kukkulat ja kaiholat
tärkeintä on matka, sanot
se mikä on tehnyt sinusta sinut
et ymmärrä että mieluummin
unohtaisin
ja antaisin sinun muokata minusta minut
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
.................
...........................
pienen hetken ajan
on hiljaista
...........................
Kaunista joulua&paljon hyviä asioita uudelle vuodelle.
pienen hetken ajan
on hiljaista
...........................
Kaunista joulua&paljon hyviä asioita uudelle vuodelle.
perjantai 21. joulukuuta 2012
Täytetään joki
nyt se koitti
tuo rauha ja rakkaus
itseen toisiin elämään ja maailmaan
hengitetään tasatahtia
sykitään samassa rytmissä
täytetään joki yhteisin kyynelin
tuo rauha ja rakkaus
itseen toisiin elämään ja maailmaan
hengitetään tasatahtia
sykitään samassa rytmissä
täytetään joki yhteisin kyynelin
maanantai 17. joulukuuta 2012
.
sinä usko toivoton rakkaus aika huveta ruveta kylmä heikottaa aamu kahvi syli levoton jalka sääri sileä karhea iho tuoksu eilinen kaukana meikata feikata leikata sheikata silittää pillittää sinä sinä ote vastakohta täydennys täyttymys nihkeä otsa autuas oikea liike normaali normi ei koskaan suo rauha anna hetki kaksi useampi ei riitä sinä sinä sinä kaduttaa pudottaa tarvita enemmän vaatia vähemmän kerro totuus tarinoi pakana kylmä lakana kerro kerro paljasta jo uskalias utelias pohtii tohtii udella madella raivota kello aika ohi keskity kosketa kaikkeus koko nainen mieletön taka raivo mielekäs maku elämys toinen nautinto unelias uneksiva runoilija jalat maassa juurtunut puurtanut sinä sinä tahaton liikehdintä tahallinen hipaisu henkäisy suuri surma pieni paine painoton keho kehollisuus ihmisyys inhimillisyys aineettomuus ajattomuus kaikota kaihoten kaihertaa aisti arvoton sinä pimeä purku siveä surku samea kalpea kuolematon kulku kerro kerro paljasta jo makea kieli sanaleikki salainen suloinen henkilökohtainen uni kohtalokas karvas kypsä kohta arvaa loppu
Kokeilin taas pyörremyrskyrunoa.
Kokeilin taas pyörremyrskyrunoa.
Hengitin turvaa
nojasin ihoasi vasten ja hengitin sen tuomaa turvaa
varastoin sitä kalpeaa talvea varten
varastoin sitä kalpeaa talvea varten
perjantai 14. joulukuuta 2012
torstai 13. joulukuuta 2012
Katujen kummitukset
Kadut kalskahtavat kaipuulta
Vastavirtaan ontuvat kummitukset
huokailevat
henkäilevät pelkotiloja
jotka yritän piilottaa
mielettömään takaraivoon
mielettömään takaraivoon
maanantai 10. joulukuuta 2012
Le Nyyk ja kostea ratsu
liekki tarrasi tiukasti ripsiini
pyristelin räpyttelin
tuloksetta
luulin hävinneeni tämänkin
turhan taistelun
kunnes Le Nyyk saapui kostealla
vimmaisesti harjaksiaan viuhtovalla
ratsullaan
sankari sammutti tulen laiskan lempeästi lohduttaen
pyristelin räpyttelin
tuloksetta
luulin hävinneeni tämänkin
turhan taistelun
kunnes Le Nyyk saapui kostealla
vimmaisesti harjaksiaan viuhtovalla
ratsullaan
sankari sammutti tulen laiskan lempeästi lohduttaen
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
.
kun aika pysäyttää sinut,
usko sitä
seisahdu ja
harkitse hetki
usko sitä
seisahdu ja
harkitse hetki
perjantai 7. joulukuuta 2012
Välillä toivon että luovuus luovuttaisi
onko väärin toivoa
että luovuus viimein luovuttaisi
jättäisi minut narrina kalliolle
vilkuttelisi merirosvolipuillaan hyvästiksi ja
toteaisi olkansa yli huutaen minun olleen hyvä kyyti
mutta pysyväksi kodiksi se ei minua huolisi
olen toistuvasti yrittänyt sitoa luomisvimmaiset käteni ja mieleni
säännöllisen arjen luonnottomaan puuhun
epäluovalla palkalla palkittuna
mutta kai minun on uskottava että se on tullut jäädäkseen
eikä minusta koskaan ole henkiä pelastamaan
tuskaisista tunteista huolimatta se antaa minulle hykerryttäviä
ruumista ravisuttavia tunnemyrskyjä joiden veroista ei ole ja
joita ilman henki ei kulje
että luovuus viimein luovuttaisi
jättäisi minut narrina kalliolle
vilkuttelisi merirosvolipuillaan hyvästiksi ja
toteaisi olkansa yli huutaen minun olleen hyvä kyyti
mutta pysyväksi kodiksi se ei minua huolisi
olen toistuvasti yrittänyt sitoa luomisvimmaiset käteni ja mieleni
säännöllisen arjen luonnottomaan puuhun
epäluovalla palkalla palkittuna
mutta kai minun on uskottava että se on tullut jäädäkseen
eikä minusta koskaan ole henkiä pelastamaan
tuskaisista tunteista huolimatta se antaa minulle hykerryttäviä
ruumista ravisuttavia tunnemyrskyjä joiden veroista ei ole ja
joita ilman henki ei kulje
Tunnisteet:
arki,
itsepetos,
kirjoittaminen,
luominen,
runo
Rajattomien paljastusten aamu
Ystäväni jaksavat yhä hämmästellä, kuinka suuntavaistoton ihminen voi pahimmillaan olla. Nauravat, että onnistun eksymään oman kotini seinien sisälläkin. Inhoan mikroaaltouunin oven sulkemisääntä. Siksi jätän sen auki. Keitän liian vähän tai liian paljon kahvia. En koskaan sopivasti. Maito on aina lopussa, vaikka ostan sitä koko ajan. Juonko minä sen kaiken? Luuni ovat varmasti rautaa. Vuosien harjoittelu ei ole tuottanut tulosta ja olen edelleen huono nukkumisessa. Herään ennen kukkokuoroja, eikä maitokaan raskauta lämmöllään luomiani kiinni. Alaselkäni on liian suora. Puolisuoraselkäisyys on kohtaloni. Haluan miellyttää muita ja olla hyvä, jotta minullekin oltaisiin. Kuitenkin liian usein sanon turhan suorat sanat. Kuvittelen olevani impulsiivinen, mutta suunnitelmallisuus vie voiton. Vastakohdat kiehtovat minua. Multitasking on toinen nimeni ja levoton on luonteeni. Pelkään tekeväni virheitä, enkä pidä päätösten tekemisestä. Sysään sen muille aina kun mahdollista. Silti koen olevani jääräpää, jonka on tehtävä asiat oman päänsä mukaan. Olen ristiriitainen ja minulla on pinttyneitä tapoja. Pelkään, etten saa palkkiota työstäni. Panostan aina ja kaikkeen, mutta mitä minulle jää; unettomia öitä ja uupumusta, hetken luomishurmiot ja tyhjät taskut. Pidän siitä, että minua tarvitaan. En haluaisi olla turha. Olen ujo rääväsuu, joka heittäytyy puolivahingossa tuttavalliseksi liian aikaisin. Heitän nauraessa pääni takakenoon ja leukani naksuu ikävästi. Nauran itselleni, koska itkeminen on pidemmän päälle vaivalloista. Luominen on pakkomielteistäni pahin. Joskus salaisina hajoamishetkinä toivon pääseväni siitä eroon. Sitten tajuan, etten tunnistaisi itseäni ilma sitä. En ole vielä päättänyt kumpaa seuraisin; päätä vai sydäntä. Hypin laidalta toiselle, kun en tiedä pysyäkö kaidalla tiellä. Kultaista keskitietä en ole löytänyt kantapäiden kopseesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen. Pelkään paljastavani liikaa tai liian vähän. En tiedä, missä rajat kulkevat. En ehkä välitä. Etsin punakynän ja määritän ne itse. Huomenna. Tänään nautin rajattomuudesta.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Huuman huntu
huuman huntu peitteli varomattomat sielut
ja toivotti rauhatonta unta
ja toivotti rauhatonta unta
tiistai 4. joulukuuta 2012
maanantai 3. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Mustasukkaisuuden sumu
mustasukkaisuuden sumu peittää näkymän
siristän silmiäni kohdistaakseni kunnolla
mutta kohde vain sumenee entisestään
vääristyy luonnottoman muodottomaksi
siristän silmiäni kohdistaakseni kunnolla
mutta kohde vain sumenee entisestään
vääristyy luonnottoman muodottomaksi
lauantai 1. joulukuuta 2012
Kurkota kunnes yletyt
kurkota kunnes
joku päivä yletyt ja
sormesi hipaisee sen pintaa
halutessasi voit sulkea sen kämmeneesi ja
teeskennellä hiipuvan hetken että kaikki hyvä on ikuista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)