Kahden käsivarren välissä

pimeää minä en pelkää
se luo kaivatun verhon ympärillemme
     rokonarpisten ihojemme suojaksi

olen rohkea valon kanssa ja ilman

turvallisin paikka maanpäällä on kuitenkin kahden käsivarren välissä
     yhtä aikaa hellässä ja lujassa, pumpulissa ja betonissa

.

nauran kovaan ääneen ja paljon; kuulet minut ennen kuin näet

rakastan äänekkäämmin ja lujempaa; tunnet minut ihollasi ennen kuin kuulet

Runotaulu tilauksesta

Tein Oravanpyörä- runosta taulun Autumn, Coffee and Inspiration blogin kirjoittajalle, Saralle.

Riman alta pääsee helpommalla

Pujahdan riman alta nopeasti ponnisteluitta.
Minulla ei ole aikaa voimien keräämiseen suurta hyppyä varten.
Eivät painovoiman orjuuttamat jalkani jaksa.

Riman alta pääsee helpommalla.

Antaudu

Silmäkulmasi kostui kaikista niistä tunnetuulista, joita kasvoillesi puhaltelin. Tuloksetta yritit väistellä. Olen tarkka-ampuja jolla on kohde kiikarissa. En koskaan ammu ohi ellen halua vain uhitella, pelotella, osoittaa vaarallisuuttani.

Turha pyristellä pakoon. Kätesi ovat sidotut. Antaudu jo. 

Lupa mässäillä

Ahmin silmien täydeltä.
Maiskutan ja lipaisen.
Herkuttelen hidastelen.

Nimeni on Nainen.
Nautiskelija Nainen
ja minulla on lupa mässäillä.

Dagen efter

Se on aina se huominen.
Se on se pölynmakuinen aamu
  ja sielun kumiset kummitukset.
Muistellaan yhdessä eilistä,
  kurkusta alas kaadettuja kosteita toiveita,
  naurettavia kohtaamisia,
  ja kohtalokkaita nauruja.

Vaimennetaan äänet ja vietetään tyhjä dagen efter.
Huominen tulee kyllä, kun on sen aika.

Älä piilottele kertomuksissa

Epähuomiossa riisuin naamioni syrjään.
Paljastin karut kasvoni, koko tarinani.
Kavahtamatta halusit nähdä enemmän.

"Näytä kaikki, älä piilottele kertomuksissa, niin kovin hulvattomissa.
Ole välillä iho ihoa vasten. Lähellä ilman pelkoja, puhetta."

Polte

.

hiusrajaa myöten sinussa

Etsi itsesi

Pimeys nauraa vahingonilosta II

Vanha runo uudessa muodossa.

Korkea taivas

Korkea taivas
uinuva talo
tuoksuu kuin poutapäivät
Tuoksut ovat parhaimmillaan, kun ilta tummuu yöksi ja tulet sytytetään.


En tiedä, haluanko
voimaa rakkaudesta joka kestää


Tuntui kuin järki olisi huutanut apua
Pitäisikö lähteä vai jäädä?
Miksei tämä ole jo ohi.

Kehosi kinuaa anteeksiantoa

Kova olkapääsi pyytää anteeksi.
Vaeltavat sormesi anovat ymmärystä.
Kaulakuoppasi itkee vuolaana poskeani vasten.
Haistan ilmassa värisevän epätoivon huokauksen.

En kuule merkityksettömiä sanojasi, olen jo kuullut ne kaikki.
Kehosi kertoo kaiken tarvittavan. Kehosi kinuaa anteeksiantoa.

Omani heltyy ja vastaa myöntävästi.

Pehmeä lasku

Helsingin
todellisuutta ravisteleva
pehmeä lasku
seisautti veret


Valmiina, paikoillanne, biletä

Oravanpyörä

rakasta.
ahmi.
unohda.
aloita alusta.
rakasta.
ahmi.
unohda.
aloita alusta.
rakasta.
ahmi.
unohda.
aloita alusta.
rakasta.
ahmi.
unohda.
aloita alusta.
rakasta.
ahmi.
unohda.
aloita alusta.
rakasta.
ahmi.
unohda.
aloita alusta.
rakasta ja ahmi.

Toisten sanomaa

Jeren loistavaa sanailua blogissa Words Like Turds


Hampaanjäljet kutsuvat sitä

Raavi.
Raavi jo tuo naurettava naamari kasvoiltasi,
haluan nähdä, kuinka kaunis julkisivu vuotaa
                                                                  niin halpoja tarinoita,
ettei niitä ole varaa lukea ääneen. Ei ainakaan toisten kuullen.
Jos sininen veri on kuninkaallista,
haluan nähdä,
                   kuinka romantisoidut unelmat kruunataan
ruhjeiksi,
kuinka huokoset huokaavat soinnuttomia runoja ja meikkisi valuu kuin muste
yhä alemmas
                   genreissä.
Kirjoittaa pisaroilla likaista pistekirjoitusta aina
loppuuni
saakka.

Katso minua.
                  Nämä ovat todellisimmat kasvoni,
verisen lihaksen rumaksi lyömät.

Etkö jo tiennyt,
                      että siloiteltu pinta on silkkaa silmänlumea?
Me kiertelemme kuumimpia kohtia kuin taivaankappaleet,
mutta lopussa kaikki sanoitukset
                                           sulavat suloiseksi karkeudeksi.
Lopussa
punaiset liekit tanssivat,
puhaltavat talven viattomuuden virneeksi, joka leviää
kunnes
           kevään huulet huutavat viileää kosteutta.
Kunnes
lapsellisen ajatuspilven reuna itkee tahmeita kyyneliä
haavojenkin avautuessa
                                  tietäviin hymyihin.
Hampaanjäljet kutsuvat sitä onnelliseksi lopuksi,
puhuvat hellyydestä silloin, kun
                                              rumempia sanoja ei ole enää jäljellä.

Etkö jo tiennyt,
että silmänrajauksesi on pelkkää itsepetosta?
                                                               Estää vain näkemästä sinne, missä
ajatukset jo makaavat. Kun meikkisi valuu yhä alemmas,
huomaat että todellisuudessa
                                           mitään rajoja ei ole.

Raavi.
Raavi ja teroita pitkäkyntisyys huippuunsa, niin että
jokainen yksityiskohta varmasti tarttuu,
                                                     sattuu.
Puhalla
tulevat hetket minusta, niitä on liikaa yhden säilyttää.

Näytä minulle, kuka todella olet.
Näytä minulle nyt.

Laastari

Kirvelevän haavani päälle läikäisit laastarin. Hymähdit kivun kirkaisulle. Heikot näyttävät kun sattuu. Vahva kirskuttaa hampaita yhteen ja tervehtii vastaan tulevaa kipua hymyillen.

Yritän tehdä sinut ylpeäksi ja suljen suuren suuni.

Armoton kiihko

himo ja huokaus lupaa kysymättä valloillaan.
estot, murheet, minä
         heitetään pölyiseen nurkkaan,
         unohdetaan hetkeksi.
hetken väri on punainen
         hehkuva ja sykkivä.

aloitetaan matka läpi kehojen.
käydään yhdessä läpi sormenpäät ja silmäripset,
         edetään, edestakaisin, edetään, takaisin.
kosketa enemmän.
ahmi ja antaudu!

kaksi alastonta sielua
         varoen hipaisee
         maistaa, testaa ja tunnustelee.
tunnetko sen?

kaksi kaiken paljastanutta sielua
         hengittää tahdissa, epärytmissä
         sykkii yhdessä, epärytmissä.
joko tunnet sen?

paljas sielu sulkee silmänsä.
se on kulkenut samaa reittiä ennenkin.
se tuntee tiet. se muistaa maut.
se tunnistaa kiihkon tuoksun.

ahmi ja antaudu!
epävarma varmistus; tunsitko sen?

hetken himosta solmu iäksi.
kaikki on hyvin sielut paljaina,
     pukeissa mikään ei toimi.

armoton kiihko.

Toivonmurunen

Jättivät yksin autioon talooni. Lakaisivat viimeisenkin toivonmuruseni maton alle. Halusivat varmistaa, etten liikoja toivo, etten enää mitään toivo. Mutta minäpä nypin nukkaa paidastani, pyöritin palloksi, heitin aution taloni nurkkaan ja ristin sen uudeksi Toivokseni.

Hah, minä vielä näytän teille itsetehdyn toivoni voiman.

Neljännesvuosisata täynnä

Neljännesvuosisata sitten syntyi tyttö tummatukkainen,
kuulema hieman peikkomainen,
heti kovin nauravainen.

Minä olen tuo tyttö;
kahdenkymmenenviiden vuoden verran
muistoja, sanoja, kohtaloita ja sattumankauppaa tulvillaan.

Sielussa kaikki on suurta

Sielussa kaikki suurenee,
saa sairaat
   mittakaavat.
Sielu on pölyinen ja naarmuuntunut
   suurennuslasi; katso hiirulaista ja näet elefantin,
rajoiltaan epätarkan.

Sielussa kaikki on suurta.

Kieli lyhtypylväässä

jäiset sanasi tarrautuivat ihooni
kuin kuuma kieli lyhtypylvääseen

huusin apua ääntä päästämättä
kiljuin sisuksiini ja itkin sieluni takanurkkaan

Naarmutit minut

silität sieluni pintanaarmuja jotta ne paranisivat nopeammin
välillä puhallat lämmintä ilmaa kosteiden huuliesi välistä ja katsot hyväilevin silmin
pyydät taas anteeksi ja kovemmin ottein koetat hoitaa aiheuttamiasi jälkiä
muistutan sinua että nahkani on paksu, kestän tuiskeet ja tuiverrukset, olen jo vahva
arvet kuuluvat ihooni, ilman niitä olen alaston ja köyhä

näen värisevän pisaran silmäripsesi tyvessä
sinun on vaikea katsoa kättesi jälkiä, tekojesi tuotosta
rikollinen sielusi naarmutti ennen niin kiiltävä pinnan iäksi  

aiheuttamasi haavat kuitenkin kalpenevat omiesi rinnalla
rankaiset sieluasi, kuritat armotta ja 
yrität pitää sen tästedes kurissa

HEKUMA

Minut kutsuttiin runojeni kera Hekuma- taidefestivaaleille. Where lives overlap- blogin sisältöä löytyy siis näyttelyn muodossa Helsingin Alppipuistosta lauantaina 19.toukokuuta.

HEKUMA@ALPPIPUISTO

Äiti on kaunis

äiti äiti äiti kaunis sana äiti äiti äiti kauniimpi merkitys äiti äiti äiti 

äiti opetti nauramaan
äiti opetti ottamaan elämältä vastaan
   sen mitä sillä on tarjottavanaan ja tekemään siitä jotain itseä suurempaa
äiti opetti olemaan
   ihmisiksi; välillä kunnolla ja kuuliaisesti, välillä tuhmasti ja tyhmästi
äiti parantaa haavat puhaltamalla äitiyttä

äiti on kaunis
    ja ansaitsee hyvät lapset, hyvät ihmialut
    sekä sydämen syövereistä voimansa saavan rutistuksen


juuri tämän äidin minä olen ansainnut

Hulluudessa piilee arki

Hulluudessa piilee arki
joka tekee hyvää


Tunteet ihanasti paikoillaan

Tuoksun verran parempi elämä

Nyt tehdään
tuoksun verran 
parempi elämä
Laita 
aistini liikkeelle

Paljasta itsesi

Haluat säilyttää
pienet suuret ilot
sydämessä


Paljasta ihana itsesi minulle.

Peloton heittäytyjä löytää prinssin

Halusin oman prinssin 

Se löytyy vahingossa 
kun nälkä ajaa 
ja 
peloton heittäytyjä 
ylittää itsensä

Ohjelmoi minut

ohjelmoi aivoni uudestaan
syötä koodeja, salasanoja, ohjelmistoja

aivoni käsiteltyäsi käy kiinni sydämeeni, sieluraukkani jätä rauhaan jotta minusta jäisi jotain

Ystävä vuosien takaa

Hei.
Minä se vain olen.
Turhaan nytkähtäen säikyt ja kiljahtaen pelästyt.
Tuttujahan tässä jo ollaan. Ystäviä vuosien takaa.
Viime kerrasta on toki aikaa, mutta tosiystävä ei unohda.

Hei.
Minä se vain olen.
Tasaa salpaantunut hengityksesi ja kerro kuulumisesi.
Sitten on minun vuoroni jakaa kokemukseni ja murheeni.
Kuuntele ja tule kuunnelluksi, se kohteliaisuussääntö minullekin on opetettu.

Hei.
Minä se vain olen.
P.Elko tuolta pohjamudista, vatsanpohjasta, takaraivosta. Älä väitä, ettetkö tunnistaisi.

Katseeni polttaa

sanoit että katseeni polttaa ihoasi
käänsin pääni jotta sinulla olisi parempi

hyytävän hetken jälkeen valitit kylmyyttä, viiltävää viimaa
   ja minä aloin taas sulatella sinua

kohmeiset kätesi etsivät lämpöä iholtani
lempeyteni puhalsi tulta

kuumuus oli sinulle liikaa ja tönäisit minut pois jäähdytelläksesi

Malja välttämättömälle pahalle

Skool!


Malja välttämättömälle pahalle.
Malja tuolle harmaalla oliolle,
  joka pakottaa valitsemaan kahdesta epäväristä.

It´s raining today

Unohdan itseni rannalle

Äärimmäisen epätoivon hetkellä tarraudun syöksyvään sanaan ja unohdan itseni rannalle. Ontto kuori soutaa nyt yksin ilman jatkuvalla pajatuksellaan häiritsevää minää.

Välillä on hyvä olla tyhjä.

Variksen kaltainen

Ikkunalaudalla ilkkuu varis.
Eilisestä saakka se on tuijottanut mustilla silmillään.
Varis tietää.
Varis tunnistaa kaltaisensa raakkujan,
tuntee yhteenkuuluvuutta, sielunsisaruutta.