tiistai 22. toukokuuta 2012

Armoton kiihko

himo ja huokaus lupaa kysymättä valloillaan.
estot, murheet, minä
         heitetään pölyiseen nurkkaan,
         unohdetaan hetkeksi.
hetken väri on punainen
         hehkuva ja sykkivä.

aloitetaan matka läpi kehojen.
käydään yhdessä läpi sormenpäät ja silmäripset,
         edetään, edestakaisin, edetään, takaisin.
kosketa enemmän.
ahmi ja antaudu!

kaksi alastonta sielua
         varoen hipaisee
         maistaa, testaa ja tunnustelee.
tunnetko sen?

kaksi kaiken paljastanutta sielua
         hengittää tahdissa, epärytmissä
         sykkii yhdessä, epärytmissä.
joko tunnet sen?

paljas sielu sulkee silmänsä.
se on kulkenut samaa reittiä ennenkin.
se tuntee tiet. se muistaa maut.
se tunnistaa kiihkon tuoksun.

ahmi ja antaudu!
epävarma varmistus; tunsitko sen?

hetken himosta solmu iäksi.
kaikki on hyvin sielut paljaina,
     pukeissa mikään ei toimi.

armoton kiihko.

2 kommenttia:

  1. Wicked. Tiistai oli astetta kuumempi runoilupäivä muuallakin, ilmeisesti.

    Arvostan tuota oman tekeleeni hehkutusta. Cheers.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama kuukausi sitten kirjoitettu runo löysi viimein tiensä blogiin.

      Tarkoitus on ollut hehkuttaa jo aiemmin tekstejäsi ja nyt tuo lihallinen runosi muistutti asiasta.

      Poista

Kiitos sanoistanne.