himo ja huokaus lupaa kysymättä valloillaan.
estot, murheet, minä
heitetään pölyiseen nurkkaan,
unohdetaan hetkeksi.
hetken väri on punainen
hehkuva ja sykkivä.
aloitetaan matka läpi kehojen.
käydään yhdessä läpi sormenpäät ja silmäripset,
edetään, edestakaisin, edetään, takaisin.
kosketa enemmän.
ahmi ja antaudu!
kaksi alastonta sielua
varoen hipaisee
maistaa, testaa ja tunnustelee.
tunnetko sen?
kaksi kaiken paljastanutta sielua
hengittää tahdissa, epärytmissä
sykkii yhdessä, epärytmissä.
joko tunnet sen?
paljas sielu sulkee silmänsä.
se on kulkenut samaa reittiä ennenkin.
se tuntee tiet. se muistaa maut.
se tunnistaa kiihkon tuoksun.
ahmi ja antaudu!
epävarma varmistus; tunsitko sen?
hetken himosta solmu iäksi.
kaikki on hyvin sielut paljaina,
pukeissa mikään ei toimi.
armoton kiihko.
Wicked. Tiistai oli astetta kuumempi runoilupäivä muuallakin, ilmeisesti.
VastaaPoistaArvostan tuota oman tekeleeni hehkutusta. Cheers.
Muutama kuukausi sitten kirjoitettu runo löysi viimein tiensä blogiin.
PoistaTarkoitus on ollut hehkuttaa jo aiemmin tekstejäsi ja nyt tuo lihallinen runosi muistutti asiasta.