maanantai 14. toukokuuta 2012

Kieli lyhtypylväässä

jäiset sanasi tarrautuivat ihooni
kuin kuuma kieli lyhtypylvääseen

huusin apua ääntä päästämättä
kiljuin sisuksiini ja itkin sieluni takanurkkaan
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

  1. cherrykitsch18. toukokuuta 2012 klo 20.26

    Upea runo; tämä vetoaa minuun.

    Johtuukohan siitä kun kakarana aina jäi kiinni metalliin talvipakkasilla...? ;)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistanne.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)