Se on aina se huominen.
Se on se pölynmakuinen aamu
ja sielun kumiset kummitukset.
Muistellaan yhdessä eilistä,
kurkusta alas kaadettuja kosteita toiveita,
naurettavia kohtaamisia,
ja kohtalokkaita nauruja.
Vaimennetaan äänet ja vietetään tyhjä dagen efter.
Huominen tulee kyllä, kun on sen aika.
Sepä se. Hyvin sanailtu.
VastaaPoistaPölynmakuinen kiitos.
Poista