Jeren loistavaa sanailua blogissa Words Like Turds
Hampaanjäljet kutsuvat sitä
Raavi.
Raavi jo tuo naurettava naamari kasvoiltasi,
haluan nähdä, kuinka kaunis julkisivu vuotaa
niin halpoja tarinoita,
ettei niitä ole varaa lukea ääneen. Ei ainakaan toisten kuullen.
Jos sininen veri on kuninkaallista,
haluan nähdä,
kuinka romantisoidut unelmat kruunataan
ruhjeiksi,
kuinka huokoset huokaavat soinnuttomia runoja ja meikkisi valuu kuin muste
yhä alemmas
genreissä.
Kirjoittaa pisaroilla likaista pistekirjoitusta aina
loppuuni
saakka.
Katso minua.
Nämä ovat todellisimmat kasvoni,
verisen lihaksen rumaksi lyömät.
Etkö jo tiennyt,
että siloiteltu pinta on silkkaa silmänlumea?
Me kiertelemme kuumimpia kohtia kuin taivaankappaleet,
mutta lopussa kaikki sanoitukset
sulavat suloiseksi karkeudeksi.
Lopussa
punaiset liekit tanssivat,
puhaltavat talven viattomuuden virneeksi, joka leviää
kunnes
kevään huulet huutavat viileää kosteutta.
Kunnes
lapsellisen ajatuspilven reuna itkee tahmeita kyyneliä
haavojenkin avautuessa
tietäviin hymyihin.
Hampaanjäljet kutsuvat sitä onnelliseksi lopuksi,
puhuvat hellyydestä silloin, kun
rumempia sanoja ei ole enää jäljellä.
Etkö jo tiennyt,
että silmänrajauksesi on pelkkää itsepetosta?
Estää vain näkemästä sinne, missä
ajatukset jo makaavat. Kun meikkisi valuu yhä alemmas,
huomaat että todellisuudessa
mitään rajoja ei ole.
Raavi.
Raavi ja teroita pitkäkyntisyys huippuunsa, niin että
jokainen yksityiskohta varmasti tarttuu,
sattuu.
Puhalla
tulevat hetket minusta, niitä on liikaa yhden säilyttää.
Näytä minulle, kuka todella olet.
Näytä minulle nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne.